This is home

Koti on hämmentävä sana. Tämä pääsiäisen aika taas muistutti siitä. Kollegat ja kaverit kyselee, menetkö kotiin pääsiäiseksi. Tai minkälaiset ilmat kotipaikkakunnallasi on näin pääsiäisenä. Tai mitä pääsiäistapoja kotonasi on. Se sai mut taas ajattelemaan kodin käsitettä.

Miksi mun on niin vaikea sanoa nykyistä asuinpaikkaani kodiksi? En mitenkään pysty myöskään puhumaan synnyinmaastani kotina. Mikä minulle on koti? Liitän varmasti sanaan liikaa sentimentaalisia määritteitä. Koti pitäisi olla huolella ja rakkaudella laitettu, täynnä omia tärkeitä ihmisiä ja esineitä. Kotia pitää vaalia ja sitä pitää ikävöidä matkoillaan. Mutta mitä jos niitä seiniä ei rakasta, mitä jos niitä tärkeitä esineitä ei juurikaan ole, jos ne ovat vain tavaroita, joista voi luopua helposti. Ja mitä jos niitä ihmisiä on vähän siellä ja täällä, pitkin ja poikin, eri kaupungeissa ja eri maissa? Onko ihminen silloin koditon?

Entä jos ihminen tuntee olonsa kodikkaaksi monessakin paikassa? Välillä jossain maassa ja kaupungissa tulee sellainen olo, että täällä voi hengittää, tämä on tuttua, tämä sopii mulle, tämä on minun paikka. Mutta ei se ole koti, ei tietenkään.

Kielitoimiston sanakirjan mukaan koti on

1. yhden t. useamman ihmisen, vars. perheen vakinainen asunto. 

2. eril. majoitus-, hoito- ym. laitoksista. Lepo-, matkustaja-, poika-, toipilaskoti. Vanhainkoti. Koulukoti. Päiväkoti. 

3. kuv. taivaan valtakunnasta, taivaasta. Päästä taivaalliseen, ikuiseen kotiin. 

4. asuin-, oleskelu- tms. paikka, -seutu; kehto, tyyssija. 

Kiitos Kielitoimiston, oloni helpottui. Vielä ei olla hoitokodin, eikä varsinkaan taivaan valtakunnan tarpeessa, joten voin hyväksyä kohdat 1 ja 4 hyvillä mielin. Kodin ei tarvitse olla tämän kummempaa.

This is home.

PS. Kiitos musiikista, Bai Kamara Jr.