Laos: Joenvarren elämää

"Laivamatka jatkuu aurinkoisessa, mutta viileässä ja tuulisessa säässä. Kaksi matkatoveria makaa vatsavaivaisina viltteihin kääriytyneinä, ja nyt alkoi kolmaskin oksentaa. Yritän olla varovainen. Pesen käsiä jatkuvasti, desinfioin aina kun olen koskenut johonkin. Tämä kuulostaa nyt joltain etelänapamantereen lokikirjalta à la Jack London, mutta en todellakaan halua sairastua. Nielaisin lääkkeeksi pieniin vatsanväänteisiin jopa kulauksen laolaista viskiä - pahaa kuin myrkky. Otan ehkä ripulin mieluummin kuin toisen kulauksen."

"Pysähdys joenvarren kylässä. Elämä pyörii joen ympärillä. Perheet saa ruokaa ja rahaa joesta: kalasta ja turismista. Veneillä liikutaan, käydään kauppaa, kuljetetaan ihmisiä, eläimiä ja tavaroita. Pienet lapsetkin kuljettavat pitkiä kömpelöitä veneitä varsin näppärästi sauvomalla. Tenavia ei kukaan aikuinen vahdi; siellä menee ihan pikkuisia, hädin tuskin kävelemään kykeneviä samassa lastissa vetten päällä. Ajattelen omia lapsuudenkesiäni pohjois-Suomessa; sielläkin uitiin ja soudeltiin ja seikkailtiin metsissä serkkuporukalla päiväkausia ilman valvontaa. Se oli kivaa. Toivon että nämäkin lapset ovat onnellisia."

"Kylä on ruskea ja kuiva. Katoilla kuivuu tupakanlehtiä ja jotain yrttejä, joita en tunne. Siellä on paljon pieniä laihoja koiria ja isoja lihavia sikoja, mudanruskeita kanoja ja smaragdinpunaisia vihaisia kukkoja. Eri kokoiset ja likaisuusasteiset lapset seisovat asennossa, tuijottavat suurin silmin, ja lopulta hyppelevät yläpystyä ja kirkuvat kuorossa 'Sabaidiii!'. Naiset hoitavat lapsia ja tekevät töitä: pyykinpesua, riisin käsittelyä, bambupunontaa, ruuanlaittoa, vaatteiden tekoa ja korjausta, talon kunnostusta. Ainoa mies, joka päiväsaikaan on kylässä, on kylän koulun opettaja. Muut miehet ovat kylän ulkopuolella töissä, joella ja maanviljelyksillä."

Pakbeng, jokilaivojen pysähdyspaikka, pieni kaupunki, jossa on muutama majatalo ja ravintola turisteja varten. Pölyinen ja likainen ja ei niin viehättävä, mutta talot on maalattu värikkäiksi, tori on vilkas ja eläväinen. Ihmisiä on niin kiehtova katsella. Näissä joenvarren ihmisissä näkee sitkeyttä ja voimaa, kärsimystäkin. Voi vain arvailla mitä heille on elämän aikana tapahtunut, mitä kaikkea he ovat kokeneet, ja mitä he mahtavat tuntea ja ajatella tänä päivänä. Minkälaisia muutoksia pienet laolapset tulevat näkemään, ja ovatko ne muutokset hyviä vai huonoja vanhaan verrattuna. Tuovatko länsimaalaiset turistit rahoineen ja viihde-elektroniikoineen hyvinvointia?

"Ilta Pakbengissa. Istun parvekkeellani, katson auringonlaskua. Lohikäärmeen siluetti piirtyy joen pintaan. Ajattelen: olen ainoa ihminen maailmassa, joka on istunut tällä parvekkeella katsoen tätä maisemaa syöden salmiakkia ja lukien Riikka Pulkkisen kirjaa Paras mahdollinen maailma.

Pimeys humahtaa kylään. Sähköt katkeilevat säännöllisin väliajoin. Syön terassilla sitkeää vesipuhvelia ja tahmeaakin tahmeampaa riisiä, vain yksi vino kynttilänpätkä lepattaa iltatuulessa valona. Täällä ei kulje autoja, jokunen mopo hurauttaa satunnaisesti ohi. Lapset leikkivät kadulla hyrrillä, ja kirkuvat kovaa kun sähköt pamahtavat poikki. Olen väsynyt, tunnen ajatusteni tykyttävän päässä."

Pak Ou -luolat, alempi Tham Ting, ylempi Tham Phum, pitävät sisällään yli 4000 buddhapatsasta, eri kokoisia, eri ikäisiä, eri materiaaleista tehtyjä, useimmat rikkinäisiä. Kuulin sellaisen tarinan, että nämä luolat ovat jonkunlainen rikkinäisten ja hylättyjen buddhapatsaiden turvakoti, tänne on tuotu epäkelpoja patsaita pois silmistä, mutta silti suojaan ja turvaan. Luolat ovat palvontapaikkana hyvin vanhat; näissä luolissa on kumarrettu Buddhaa jo kauan ennen kuin buddhalaisuudesta tuli Laosin valtauskonto. Ylempään luolaan pääsee ainoastaan kiipeämällä jyrkät rappuset, ja luola on hyvin pimeä, ainoastaan pienellä lyhdyllä valaistu. Tunnelma on hiljainen ja hiukan aavemainen. Oma hengitys ja omien askelten äänikin tuntuu liian kovalta ja häiritsevältä.

"Illansuussa saavun Luang Prabangiin. Jokimatka on ohi, olen siitä vähän surullinen. Mekong on jotain 5000 km pitkä, ja sain nähdä siitä vain 300 km. Kauankohan kestäisi matkata koko joki alas Etelä-Kiinan merelle asti?"