Vietnam: Hanoista Halong Baylle

Erinäisten kuljetus- ja logistiikkapoliittisten hankaluuksien takia jouduin lyhentämään suunniteltua Hanoin oleskeluaikaani niin paljon, etten ehtinyt juurikaan tutustua kaupunkiin, ja että ainoaksi mielikuvaksi minulle jäi pelkästään kaaos. Saavuin kaupunkiin iltamyöhään vauhdikkaalla taksilla, olin aivan päästäni pyörällä koko päivän reissaamisen, maan- ja rahanvaihdon ynnä muiden pikku pulmien uuvuttamana. Liikenneruuhka sai minut järkyttymään. En ole koskaan missään liikkunut sellaisessa liikennesekamelskassa; pelkästään mopojen määrä liikkui miljoonissa, tai ainakin siltä tuntui. Eikä mitään liikennesääntöjä, kaikki vaan rymistivät missä ja miten parhaiten mahtuivat, kääntyivät sinne minne huvitti, eikä mitään sääntöjä tuntunut olevan. Vielä pahempi tilanne oli, kun yritti lähteä kävelemään kaupungille. Siis niin henkeäsalpaavaa oli käveleminen, että niskat oli tiukalla ja päätä alkoi kivistää, eikä todellakaan voinut puhua mistään rentouttavasta iltakävelystä. Kadun ylityksestä voisi kirjoittaa kokonaiset uuden postauksen, mutta voitte kuvitella. Vinkki: Hanoissa ei ole suojateitä eikä liikennevaloja.

En siis ollut erityisen pahoillani, kun häivyin koko Hanoista seuraavana päivänä, ja suuntasin kohti Halong Bayta. Halonginlahti on yksi kauneimpia paikkoja maailmassa; turkoosinsinisen meren ja tuhansien saarten sokkelo on kiehtova, alati vaihtuva, luonnon ihmemaailma.

Halonginlahden risteilylaivat ovat mukavia kelluvia pikku hotelleja. Niissä on melko tilavat hytit, joissa on omat vessat ja suihkut, iso yhteinen oleskelutila, suuri kattoterassi lepotuoleineen, kunnon baari ja ravintolatasoinen ruokailu. Aika kuluu todella mukavasti katsellen luontoa ja monenlaisia veneitä ja kalastajia, luolia, lintuja ja kivimuodostelmia. Risteily kestää kaksi päivää ja yhden yön, joten aikaa on tarpeeksi sekä rentoutumiseen että aktiviteetteihin, kuten melontaan.

Hang Sung Sot, eli Cave of Surprises -luola oli yksi pysähdyspaikka risteilyllä. Se on ehdottomasti suurin luola missä olen koskaan käynyt. Se oli kuin kaupunki mutkittelevine katuineen ja liikennemerkkeineen. Ja koska se oli jännittävästi valaistu erivärisillä valoilla, oli vaikutelma aivan kuin seikkailupelistä tai jostain tieteiselokuvasta. Outo ja erikoinen kokemus.

Illalla laiva ankkuroitiin lahdenpoukamaan. Kokoonnuttiin yhteisen pöydän ääreen illalliselle, joka oli yksi parhaista aterioista koko matkallani. Käsittämätöntä, että laivan pikku keittiössä pystyttiin valmistamaan niin monipuolinen illallinen, monta ruokalajia, kaikki erityisen hienosti aseteltuina, kaikki raikkaita ja tuoreita ja herkullisia, ja myöskin omaperäisiä. Kymmenen pointsia keittiöhenkilökunnalle, joita oli tasan yksi, kokki.

Pimeä ilta laivalla oli mystinen. Toisten laivojen valoja kellui ympärillä, taivas oli musta ja satunnaisia tähtiä pilkahteli pilvien raoista. Laivalla sai kokeilla mustekalojen yökalastusta; roikotettiin siimaa ja syöttiä laidan yli, ja toivottiin että mustekala nappaa. Ei napannut. Enkä tiedä mitä sille rassukalle oltaisiin tehty, jos olisi napannut.

Seuraavana päivänä kokki piti pienen kurssin vihanneksien käsittelystä. Enpä usko että ihan heti otan kotikeittiössä käyttöön näitä esimerkkejä.

Ilma Halonginlahdella on melko arvaamaton. Vaikka ennusteessa luvataan lämmintä säätä, se ei välttämättä pidä paikkaansa. Tuuli saattaa olla kova ja arvaamattoman kylmä, kuten sattui mun reissulla olemaan. Piti pakata päälle kaikki pitkähihaiset, sukat tyylikkäästi sandaaleihin ja huivi kaulaan. Sain myös kaverikseni vanhan tuttavani merisairauden, joten ei minun risteilyni ihan täysin paratiisinomaisesti sujunut. Mikä ei tietenkään ollut Halonginlahden syytä.

Mutta seinässä oli runo. Ja päiväkirjassa myös.