Tällä tiellä

Palaan lähtöpisteeseen, Bangkokiin. Kuukauden kiertämisen jälkeen se tuntuu mukavalta, jopa jotenkin kotoisalta. Olen vähän väsynyt, ihmettelen, yritän ymmärtää että matka on kohta ohi. Teen listoja asioista, ihmisistä, paikoista, tunteista. Kuukauden aikana ajelin kahdeksalla erilaisella laivalla tai veneellä, junilla, busseilla, isoilla ja pienillä autoilla, mopoilla, moottoripyörillä, polkupyörillä ja tuk-tukeilla. Söin useita kiloja riisiä ja nuudelia. Maistelin kymmeniä tuntemattomia ruokalajeja ja outoja ötököitä. Olin kaksi kertaa kuumeessa, itkin kolme kertaa, ja nauroin aika paljon. En ikävöinyt kotiin. Välillä toivoin olevani huitsan hiidessä ja kaukana, suurimmaksi osaksi olin onnellinen siinä missä olin.  En voi sanoa, että tunnen kaakkois-Aasiaa paljon sen enempää kuin ennenkään, mutta on minulla aavistus. Ymmärrän, kuinka raskasta ja vaikeaa aikaa Indokiinan lähihistoria on ollut, ja kuinka sodan arpien jälkisäryistä kärsitään vielä vuosikymmeniä. Tunnen kipua ku...

Mahtava Mekong päättyy etelä-Vietnamin laajalla suistoalueella. Alue on Vietnamin tärkein riisinviljelyalue, ja se tuottaa yli kolmanneksen koko Vietnamin käyttämästä riisistä. Alue elää veden ja maan ehdoilla. Liikenne deltalla tapahtuu erilaisilla laivoilla ja veneillä, pienemmillä joen haaroilla pääsee kulkemaan ainoastaan kapeilla sampan-veneillä sauvoen. Välillä voi rantautua ja ottaa maakyydin tuk-tukilla tai motskarin kyydissä, ja käydä tutustumassa paikkoihin saarilla ja kylissä. Lounaaksi suosittelen ehdottomasti paikallista erikoisuutta elefanttikalaa. Mekongin suistoalueella tietysti kalastetaan, mutta myös kasvatetaan sokeriruokoa ja orkideoja ja monenlaisia hedelmiä, tuotetaan hunajaa ja valmistetaan hunajatuotteita. Myös kookoksesta valmistetaan monenlaista, kuten ihanaa toffeeta, jonka valmistusprosessia pääsin katselemaan ja maistelemaan. Pakko oli maistaa myös ällöttävää käärmeviinaa, kamalinta mitä olen ikinä suuhuni pistänyt. Delta-alueella on mahdollista seurat...

Ho Chi Minh City, eli entiseltä nimeltään Saigon on etelä-Vietnamin suurin kaupunki. Siellä on noin 13 miljoonaa asukasta ja noin 20 miljoonaa mopoa. Vähintään. Kaupungissa on todellisen suurkaupungin tuntua; kadut ovat leveitä, talot korkeita, löytyy niin valtavia ostoskeskuksia ja kansainvälisiä merkkiliikkeitä kuin pieniä kivijalkakuppiloita ja katusuutarointiakin. Ja hieno postitoimisto. Liikenne on aivan järkyttävää, mutta se ei Hanoin jälkeen tullut minään yllätyksenä. Mopot ja autot vyöryvät katkeamattomina massoina joka suunnasta, liikennevaloja tai suojateitä ei ole, ruuhka-aikaan mopot ajavat myös jalkakäytävillä. Kadun ylitys tapahtuu helpoiten niin, että lyöttäytyy jonkun paikallisen kylkeen, ja seuraa tiukassa lähikontaktissa häntä tien yli. Jippo on siinä, että KEEP ON GOING. Älä pysähtele, älä kiihdytä, älä jarruta, älä mutkittele. Kävele järkähtämättömästi samaan suuntaan samalla vauhdilla - näin muu liikenne pystyy arvioimaan sijaintisi ja väistämään sinua. Hull...

Hoi An on ihana kaupunki. Sen vanha kaupunki on Unescon maailmanperintökohde, eikä syyttä. Se on hyvin kunnostettu ja ylläpidetty, ja ihan käsittämättömän värikäs. Vaikka vettä satoi katkeamattomana suihkuna, ei sekään voinut pilata tämän kauniin kaupungin valokuvauksellisuutta ja viihtyisyyttä. Hoi An on lyhtyjen kaupunki - sadat ja tuhannet värikkäät paperilyhdyt koristavat kaupunkia, ja ovat todellinen nähtävyys jo itsessään. Ne valmistetaan käsityönä, ja lyhdyntekijöitä voi ihailla työssään monessa kadunkulmassa. Tällaiset jatkuvat kaatosateet joulun aikaan eivät ole tavattomia keski-Vietnamissa. Sateita oli odotettu, mutta ei sitä tajunnut, että vettä on tosiaan niin paljon, että siinä joutuu kahlaamaan. Mä tykkäsin oikeastaan sateesta, paitsi että valokuvien ottaminen on vähän hankalaa sadevehkeiden kanssa. Mutta kun kuvia saa, niissä on niin mukavan kostea tunnelma - voi melkein haistaa märkyyden. On ihan älyttömän tunnelmallista istua jossain ...