Laos: Vang Viengin kautta Vientianeen

Matka Luang Prabangista Vang Viengiin kulki mahtavan jylhän vuoriston kautta. Täällä sai todellakin pidellä bussin penkin reunoista kiinni, kun kiemurreltiin ylös alas vuorenrinteitä pitkin. Varsinkin kun ajettiin pienten vuoristokylien läpi, tuntui että väkisinkin pyyhkästään pari taloa mennessämme tiukoissa kurveissa. Ja ne talot, rakennettu huimalla tavalla vuorenrinteille, niin että talon toinen seinä oli paalujen varassa rotkon puolella, ja siellä puolella usein vielä joku terassintapainen, pudotusta alas varmaan kymmeniä ja kymmeniä metrejä. Ja pienet lapset taas siellä valloillaan kiipeilemässä ihan oman onnensa nojassa. 

Eikä ollut lounaspaikan näköalassakaan valittamista!

Jouluaatto Vang Viengissä. Teksti päiväkirjasta, ja varoitus: sisältää perkeleesti kirosanoja.

"Vang Vieng. Ding dong, mikä maa mikä valuutta. Joki ja baareja joen rannalla. Tomua ja paskaa ja roskaa ja mutaa ja kännistä pilvinuorisoa ja paskaa. Joo luin etukäteen että on nuorison suosiossa, mutta luin myös että on viime vuosina siistiytynyt paljon, ja että on paljon kauniita paikkoja. Missä muka? Jos jonkun mielestä on kaunista että paskapoppi pauhaa ja paskakaljaa vedetään kaksin käsin ja hypellään paskaiseen jokeen vaatteet päällä, niin on kai kaunista ja kivaa. Saastaista menoa, hedelmäpirtelöihin ei uskalla koskeakaan, kannut huuhdellaan kuravedellä ja jääpalat varmaan valmistetaan joen mutavedestä. Mutta ei täällä kukaan mitään hedelmämehuja muutenkaan juo, kalja on turvallista ja melkein ilmaista kai. Olen ihan helvetin pettynyt tähän paskakaupunkiin.

Paras asia tässä kylässä on se, että mulla on kuumetta, enkä ole velvoitettu lähtemään ulos. Ja että hotelli on hyvä ja huone viileä ja hiljainen ja puhdas. Raahustin puolipökerryksissä kaupasta hedelmiä ja pullotettuja hedelmämehuja ja pähkinöitä ja sipsejä, otan reilusti ibuprofeenia ja vitamiineja, ja nukun. Onneksi ei ole vatsavaivoja, en oikein tiedä mistä kuume johtuu. Palelee ja tärisyttää, mutta mihinkään ei satu. Luulen, että kuume johtuu vain väsymyksestä, ylikuumenemisesta ja dehydraatiosta. Ei ole kuumemittaria, mutta veikkaisin että on reippaasti yli 38.

Joulupa joulu. Sain lähetettyä joulutervehdykseni, vaikka tässä jumalanhylkäämässä läävässä ei wifikään toimi kuin joskus ja jouluna (he he). Olishan sitä voinut kipeänä vaikka huoneessaan chattailla tai katella netflixiä, mutta en jaksa raahautua hotellin aulaan ja kökkiä nuorison seassa toivomassa jonkunkaanlaista nettiyhteyttä. Lukemista on onneksi. Pääasia kuitenkin että kuume laskee, ja pääsen jatkamaan matkaani suunnitelmien mukaan. Ja että auringonlasku täällä sentään oli kaunis. Hyvää joulua."

Joulupäivän vietin bussissa maan pääkaupunkiin Vientianeen. Matka oli hidas mutta mukava. Nuokuin kuumeenjälkeisessä euforiassa ja ehkä pienessä lääketokkurassakin, meno tuntui pehmeältä ja unenomaiselta. Laosissa ei liikenne ole kovinkaan ruuhkaista, enimmäkseen mopoja ja maatalousajoneuvoja, eikä kiire tunnu olevan kenelläkään. Sopii mulle. Eteenpäin mennään, mutta verkkaiseen tahtiin.

Vientiane (tai Viangchan), asukkaita vajaa 300 000, maailman rennoimmaksi kuvailtu pääkaupunki. Aika mukava kaupunki; hyvin ranskalaistyylinen leveine bulevardeineen ja näyttävine rakennuksineen. Paljon tutunomaisia kahviloita, joissa tarjoillaan café au lait'ia ja croissanteja, ravintoloissa on ranskalaiset ruokalistat. Tästä johtuen välillä ihan unohti olevansa kaakkois-Aasian sydämessä, keskellä Laosia - olisi hyvin voinut olla Marseillessa.

Hyvä esimerkki ranskalaisuudesta on Patuxai, riemukaari, Voiton Portti, joka rakennettiin kunnianosoitukseksi niille, jotka menettivät henkensä taistellessaan Laosille itsenäisyyden. Riemukaari valmistui vuonna 1969. Ulkoa päin se muistuttaa vähän Pariisin riemukaarta, mutta sisäpuoli on koristettu tyypillisillä laolaisilla kuvioilla ja esineillä.

Wat Si Saket kaupungin keskustassa on Vientianen vanhin buddhalainen temppeli, joka on vielä alkuperäisessä muodossaan. Siellä voi ihailla yli 10 000 buddhapatsasta, suuri osa rikkinäisiä ja kuluneita, mutta hyvin kauniita ja rauhallisia. Tunnelma tässä temppelissä on jotenkin erityisen seesteinen ja hiljainen, ihmisiä ei juurikaan liiku, ja nekin vähät kulkevat hiljaa ja mietiskellen.

Vientiane on todellakin hirmu mukava kaupunki kävelyyn. Tyypillinen aasialainen liikennekaaos ja moporuuhkat loistavat poissaolollaan, jalkakäytävät ovat puhtaita ja leveitä, ja joka paikassa on miellyttäviä kahviloita levähtämiseen. Ilmapiiri on hyvin ystävällinen ja kaikki on rauhallista. 

Vientiane hurmaa myös värikkyydellään. Temppelitkin ovat täällä vaaleanpunaisia ja keltaisia ja vihreitä, toreista puhumattakaan. Löysin paikan, jossa tehdään koruja pommeista ja muusta sotakamasta, jota edelleen löytyy suuria määriä Laosin mailta Indokiinan sodan jäljiltä. 

Jos ei jaksa kävellä, voi aina hypätä tuk-tukin kyytiin. Matka sujuu joutuisasti ja hauskasti, eikä maksa paljon.

Tämä oli viimeinen iltani Laosissa. Huolimatta pienestä takapakista ja pettymyksestä Vang Viengissä, pidin hyvin paljon Laosista. Maa on toki kehittymätön ja alkeellinenkin, mutta sen tunnelma on erityinen. Laosista löytyy paljon henkisyyttä, buddhalainen ajattelutapa vaikuttaa vahvasti. Missään ei hosuta eikä huudeta, asiat otetaan vastaan tyynesti, jokaista kohdellaan ystävällisesti. Laos ei vielä ole massaturismin pilaama, ja täällä pääseekin näkemään elämää sellaisena kuin se tavallisilla laoilla on. Tuntuu kuin astuisi ajassa taaksepäin, ja se tuntuu hyvältä. Saatan palata Laosiin vielä joskus.