Tällä tiellä

Palaan lähtöpisteeseen, Bangkokiin. Kuukauden kiertämisen jälkeen se tuntuu mukavalta, jopa jotenkin kotoisalta. Olen vähän väsynyt, ihmettelen, yritän ymmärtää että matka on kohta ohi. Teen listoja asioista, ihmisistä, paikoista, tunteista. Kuukauden aikana ajelin kahdeksalla erilaisella laivalla tai veneellä, junilla, busseilla, isoilla ja pienillä autoilla, mopoilla, moottoripyörillä, polkupyörillä ja tuk-tukeilla. Söin useita kiloja riisiä ja nuudelia. Maistelin kymmeniä tuntemattomia ruokalajeja ja outoja ötököitä. Olin kaksi kertaa kuumeessa, itkin kolme kertaa, ja nauroin aika paljon. En ikävöinyt kotiin. Välillä toivoin olevani huitsan hiidessä ja kaukana, suurimmaksi osaksi olin onnellinen siinä missä olin.  En voi sanoa, että tunnen kaakkois-Aasiaa paljon sen enempää kuin ennenkään, mutta on minulla aavistus. Ymmärrän, kuinka raskasta ja vaikeaa aikaa Indokiinan lähihistoria on ollut, ja kuinka sodan arpien jälkisäryistä kärsitään vielä vuosikymmeniä. Tunnen kipua ku...

"Matka on alkanut. Ikkunassa on Suomi kliseenä; kirkkaansininen taivas, lumivalkoiset pilvet. Jääkukkia, tähtiä, timantteja. Sinivalkoisin siivin punakeltaiseen maanosaan. Odotan tältä matkalta elämyksiä ja järkytyksiä. Toivon pääseväni ymmärtämään mitä Indokiinassa on tapahtunut ennen, ja mitä siellä tapahtuu nyt. Pidän mielessä kuinka vähän aikaa kaikesta on; asioista vaietaan vielä, haavat ovat tuoreet, ihmiset muistavat. Toivon myös löytäväni vihan keskeltä syvää henkisyyttä, buddhalaisuuden mielentyyneyden ytimen. Koetan keskittyä, katsoa, ja nähdä." Ylläoleva on kirjotettu alkumatkasta, koneessa matkalla Brysselistä Bangkokiin. Teksti jatkuu näin (myös tulevat päiväkirjamerkinnät "erotat tästä") : "Yö on ohi. Alla on Burma. Se on laaja, vuorinen, tasankoinen, jokinen. Harmaanruskea ja ruskeanharmaa, ei teitä, ei taloja. Vieruskaveri on suuri mustapartainen mies, kääriytynyt mustaan huppukaapuun. Juo punaviiniä kuin mehua. Ei puhu kuin välttämättö...