Vietnam: Hue

"Vietnamilla on surulliset kasvot. Melankoliset. Junan verhon raosta, sateen ja harmauden keskeltä erottuvat kumarina hahmoina kolmiohattuiset riisinviljelijät ja apaattiset vesipuhvelit. Vettä sataa ja sataa ja sataa. Jo auringonnousun aikaan vietnamilaisia kiiruhti polkupyörien ja mopojen päällä töihin, ahertamaan, puurtamaan. Nää on sitkeitä sissejä.

Harmittaa pirusti etten Hanoissa ehtinyt Ho Chi Minh -museolle ja mausoleumille, enkä Temple of Literatureen. Mutta junaliput oli varattu, ja niiden siirtäminen olisi hankaloittanut taas kaikkia muita varauksia. Yritän hyväksyä sen, että reissussa ei kaikki aina suju ihan suunnitelmien mukaan. Harmittelin ääneen yhdelle tyypille junassa, ja se sanoi, että no worries, hän voi näyttää mulle niiden kuvia puhelimestaan. Really!! Enhän mä itse osaakaan katsoa niiden kuvia netistä. Ärsyttää vähän kaikki, etenkin australialaiset ja amerikkalaiset kamaline äänineen."

"Saavuin Hueen, ja vesi jatkoi satamistaan. Söin lounasta kuuromykän perheen ravintolassa. Siellä piti näyttää sormilla ruokalistasta mitä halusi. Mulle tuli väärä ruoka, mutta koska en osannut valittaa, söin sen. Se oli öljyistä ja pahaa, mutta siitäkään en osannut valittaa. Vietnamilainen viittomakieleni on aika olematonta. 

Huen värit on kauniit ja rauhoittavat, ja tihkuva sade pehmentää ääriviivat. Kaikki leijuu kosteassa harmaudessa, se on nättiä, joskaan ei erityisen mukavaa. Mutta kylmä ei ole."

Hue on n. 350 000 asukkaan kaupunki keski-Vietnamissa. Sen läpi kulkee joki, jonka nimi on Perfume River. Nimensä se on saanut siitä, että virran yläjuoksulla olevista orkideaviljelyksiltä putoaa kukkia jokeen, ja ne antavat sille aivan erityisen tuoksun. Kaupungin keskus on Citadel, jossa sijaitsee vanha Keisarillinen palatsi, lukuisia temppeleitä ja Purppurainen kielletty kaupunki. Alue on laaja, ja siellä on paljon katseltavaa sisällä ja ulkona, olihan se vuosisatoja Vietnamin keisarien ja heidän lukuisten vaimojensa ja lastensa asuinpaikka. Ja todellakin lukuisten, esimerkkinä keisari Mien Tham, jolla oli 144 lasta.

Ja pitihän se yksi seikkailupäiväkin mahduttaa mukaan. Kaatosateesta viis veisasin, ja lähdin kiertelemään päiväksi Huen ympäristöä moottoripyörällä, kuskin kuljettamana tietysti. Kunnon sadevehkeet vaan niskaan ja menoksi. Pelkäsin vähän mahdottomasti, pakko myöntää. Näin sieluni silmillä kuinka pyörä lähtee luisuun ja kaatuu vauhdissa kyljelleen litimärillä katukivillä, tai kuinka joku toinen auto luisuu päälle kun jarrut ei pidä, tai että mutaisilla pikkuteillä liukastellaan johonkin rotkoon. No niin ei käynyt, tosin yksi moottoritien ylitys ja turistibussi kovassa vauhdissa sai kyllä aikaan pikku sydämentykytyksiä.

Motskaripäivän kierroksella oli monenlaista nähtävää. Maaseudun jokimaisemia ja siltoja, toreja, kyliä, mutaisia teitä ja märkiä peltoja, kuraisia koiria ja lapsia. Pysähdyttiin tutkimassa keisarillisia hautoja ja upeaa kiinalaistyyppistä puutarhaa. Käytiin areenalla, jossa taistelutettiin tiikereitä ja elefantteja ylimysten viihteeksi. Näin miten suitsuketikkuja rullataan ja kolmiohattuja ommellaan.  Opin miten bonsai-puita kasvatetaan munkkiluostarissa, jossa söin myös elämäni parhaan kasvislounaan, ja taatusti spirituaalisimman, istuen paljain jaloin kaatosateessa katoksen alla, katsellen ja kuunnellen munkkien opetuksia.

Matka jatkui Thien Mu -, eli Taivaan Naisen Pagodalle. Indokiinan sodan aikana temppelistä tuli protestiliikkeen näyttämö. Diemin johtama hallitus oli tiukka ja autoritäärinen, ja pyrki vahvasti syrjimään buddhalaista kansanosaa, joka oli enemmistönä, ja suosimaan katolilaisuutta. Buddhalaisia protesteja Diemin hallintoa vastaan järjestettiin laajasti, ja Thien Mu oli yksi protestiliikkeen organisaatiopaikoista. Thien Mu'ssa on myös nähtävänä buddahalaismunkki Thich Quang Ducin auto, jossa munkki teki polttoitsemurhan Saigonissa vuonna -63 vastalauseeksi Diemin hallinnolle.

Huesta matkani jatkui bussilla kohti Hoi Ania. Matkalla satoi.