Tällä tiellä

"Everything is there but there are no parts. Since there are no parts there's no need to replace one thing with another. No need to remove anything or add anything. You don't have to think about difficult things, just let yourself soak it all in. For Nakata nothing could be better." Haruki Murakami, Kafka on the Shore _____ Kiotossa luin tietysti Murakamia, paljon Murakamia. Itsestäänselvästi - mitä muutakaan Japanissa voisi kuvitella lukevansa. Ylläoleva teksti muodostui minulle kuin huoneentauluksi; minun piti palata siihen uudelleen ja uudelleen, lukea se aina vähän väliä. Koska tuollainen Kioto minulle oli, juuri tuota se merkitsi. Siellä oli kaikki, mitään ei tarvinnut poistaa eikä lisätä. Ei tarvinnut ajatella vaikeita asioita, vain imeä itseensä kaikkea. Mikään ei olisi voinut olla paremmin. Minulla oli matkalukemisena myös Mia Kankimäen kirja Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin. Olen sen lukenut jo kaksi kertaa aiemminkin, ja se to

Kiotossa on helppo yhdistää hengen- ja ruumiinkulttuuri kävelemällä. Kiotossa oikeastaan täytyy kävellä, mikään muu tapa ei ole yhtä hyvä kaupungin tutkimiseen. Jotkut tietysti pitävät myös pyöräilystä, mutta minulle sekin on liian vinhaa ja vauhdikasta. Pitää lompsia, katsella, ja aistia yksityiskohtia. Kioto on aivan tulvillaan yksityiskohtia, joiden ohi varmasti pyyhältää jos pyöräilee. Kioto on yksi harvoja Japanin kaupunkeja, jotka säästyivät lähes täysin toisen maailmansodan tuhoilta, ja siksi Kioto on niin täynnä eri kerroksia. Ei voi olla hämmentymättä, kun keskellä vilkkainta shoppailualuetta, valtavalla katetulla kävelykatu-kauppakeskusalueella törmää jatkuvasti pieniin temppeleihin buddha-patsaineen, lyhtyineen ja suitsukkeineen. Niihin on kiireisen shoppailijan helppo piipahtaa hiljentymään ja heittämään parit rukoukset ostosten lomassa. Yksi Kioton kuuluisimpia ja viehättävimpiä kävelyreittejä on ns. Filosofin polku. Se on nimetty yhden Japanin kuuluisimman

luumut kukkivat viideskymmenes kevät. ihme, elämä 8.3.2016/rt Niin se koitti - pelätty, odotettu, ihmetelty ja kauan suunniteltu 50-vuotispäivä. Olin siellä missä minun pitikin olla, tekemässä sitä mitä halusinkin tehdä.  Odottamassa aamukahdeksalta ventovierasta japanilaista miestä, josta tiesin ainoastaan nimen, Koji Matsuda, ja iän, 46 vuotta. Ja sen, että hän on opas, jonka olen varannut ja ostanut itseäni viihdyttämään tämän päivän ajaksi. Näin sitä toimitaan, jos ei seuralaisia muuten löydy, niitä ostetaan netistä! Jännityksellä odotin, että marssiiko paikalle viralliseen opasunivormuun pukeutunut pikkuvirkamies opaslippalakki päässä ja opaslaukku kainalossa (meinasin kirjoittaa opaskoira, mutta ei nyt sentään...), viittoen käsillään oikealle ja vasemmalle, pulputtaen ulkoa opeteltuja esittelytekstejä nähtävyyksistä. Mutta eipä ei, paikalle harppoi Koji farkuissaan ja levis-ruutupaidassaan, herttainen hymykuoppa suupielessään. Meillä klikkasi heti. Tiesin

I can no longer tell dreams from reality. Into what world shall I awake from this bewildering dream? - Akazome Emon - _____ Kioto, Gionin kaupunginosa. Gion, teehuoneiden ja geishojen, tai oikeammin geikojen, kuten heitä Kiotossa kutsutaan, sekä maikojen, geikoharjoittelijoiden kaupunginosa. Gion, punaisten lyhtyjen, kapeiden kujien, puisten machiya-talojen, pienten ja suurten temppelien ja pyhäkköjen, märkien katukivien, romantiikan ja kaihon täyttämä kaupunginosa. Gion. Jokainen Gionin-kävijä haluaa törmätä geikoon tai maikoon, mutta helppoa se ei ole. Geishoilla on kiireinen aikataulu, he ovat työssäkäyviä ammattilaisia, joiden tehtävä ei ole poseerata turisteille. He ovat kauneuden ja viihdyttämisen taitureita, joiden ajasta ja taidoista maksetaan suuria rahasummia. Heillä on omanarvontunto kohdillaan, ei heitä saa pitää koristeina ja turistipyydyksinä. Eikä varsinkaan prostituoituina, koska sitä he eivät todellakaan ole. Geisha pyhittää elämänsä kauneuden