Hengen- ja ruumiinkulttuuria

Kiotossa on helppo yhdistää hengen- ja ruumiinkulttuuri kävelemällä. Kiotossa oikeastaan täytyy kävellä, mikään muu tapa ei ole yhtä hyvä kaupungin tutkimiseen. Jotkut tietysti pitävät myös pyöräilystä, mutta minulle sekin on liian vinhaa ja vauhdikasta. Pitää lompsia, katsella, ja aistia yksityiskohtia. Kioto on aivan tulvillaan yksityiskohtia, joiden ohi varmasti pyyhältää jos pyöräilee. Kioto on yksi harvoja Japanin kaupunkeja, jotka säästyivät lähes täysin toisen maailmansodan tuhoilta, ja siksi Kioto on niin täynnä eri kerroksia. Ei voi olla hämmentymättä, kun keskellä vilkkainta shoppailualuetta, valtavalla katetulla kävelykatu-kauppakeskusalueella törmää jatkuvasti pieniin temppeleihin buddha-patsaineen, lyhtyineen ja suitsukkeineen. Niihin on kiireisen shoppailijan helppo piipahtaa hiljentymään ja heittämään parit rukoukset ostosten lomassa.

Yksi Kioton kuuluisimpia ja viehättävimpiä kävelyreittejä on ns. Filosofin polku. Se on nimetty yhden Japanin kuuluisimman filosofian professorin, Nishida Kitaron mukaan, jonka on sanottu kävelleen tätä reittiä päivittäin osana meditaatiorituaaliaan. Polku on vain pari kilometriä pitkä, mutta sen kävelemiseen kannattaa varata aikaa. Sen varrella on nimittäin tosi ihania pieniä temppelialueita ja puutarhoja, joihin turistimassat eivät välttämättä osaa. Yhdessä näistä pienistä temppeleistä löysin oman hengellisen huippuhetkeni eräänä aamuna, kun sain olla siellä aivan yksin, kierrellä ihmeellisen kauniissa puutarhassa, istua temppelin terassilla aamuauringossa ja kuunnella satakieltä (en tunne lintuja, mutta leikin että se oli satakieli, koska se kuulostaa sellaiselta linnulta, jonka kuuluu laulaa japanilaisessa zen-puutarhassa). Polun varrella on myös söpöjä pieniä käsityöläisputiikkeja, teehuoneita, kissoilla täytettyjä kärryjä, kalastavia nalleja, ja sillankaiteella istuvia vanhoja miehiä piirtämässä höyhenenohuella kynällä hienoja piirroksia.

Kaupungin halki virtaavan Kamo-joen rannan molemmin puolin kulkee kävelykatu, joka on loistava reitti juoksemiseen. Tulee ihan huomaamattaan juostua kunnon lenkki, kun katsoo aina että vielä tuolle sillalle juoksen ja sitten yli, ei kun vielä tuonne, ja vielä tuonne. Samalla näkee ja kokee kaikenlaista. Kerron yhden tapauksen, joka kertoo paljon japanilaisten rehellisyydestä ja luonteesta. Yhtenä aamuna palasin lenkiltä, ja huomasin että kaulassani ollut pieni huivi oli pudonnut matkan varrelle. Olin aika harmistunut, koska se oli lempihuivini, aika uusi, ja juuri sopivan kokoinen kaulan ympärille viileinä aamuina. No mennyt mikä mennyt, ajattelin, ja että saanpahan hyvän syyn ostaa täältä uuden huivin. Seuraavana aamuna juoksin uudelleen rantareittiäni, ja mitä näinkään! Penkin reunalle siististi taitellun huivini! Joku oli sen löytänyt, poiminut ylös, siloitellut ja taitellut ja jättänyt penkille, vielä sitonut vähän kulmista kiinni penkin käsinojaan, ettei tuuli vie. Voi että olin iloinen; en pelkästään huivin löytymisestä (ja ostin kyllä sen uudenkin huivin...), mutta siitä, että japanilaiset on niin ihania ja ystävällisiä ja rehellisiä ihmisiä, jotka eivät heittele löytöhuiveja jokeen tai pyyhi niillä kenkiään, vaan laittavat nätisti talteen.

Kävely ja juoksu eivät olleet ainoat urheilulajit, jota Kiotossa harrastin. Olen kohta pari vuotta ollut innokas crossfit-harrastaja, ja pitihän se Kiotossakin käydä katsomassa, millainen sali siellä on. Crossfit-saleille pääsee lajin harrastaja käymään ympäri maailmaa ns. vierailijana, ilmaiseksi. Se on hauska tapa päästä lomallakin vähän treenaamaan, mutta myös tapaamaan samasta lajista innostuneita ympäri maailmaa. Crossfit-salit ovat hyvin yhteisöllisiä, ja vierailijat otetaan aina hyvin vastaan, ja tunneilla pidetään myös hauskaa kovan treenin ohella. Kaiken hien- ja huulenheiton keskellä tunsin oloni varsin kotoisaksi.

Ja jottei nyt ihan liian urheilulliseksi ja hengelliseksi mene tämä postaus, ja ettette vaan luule minua liian hyväksi ihmiseksi, saan mainita, että Kioto on myös shoppailijan paratiisi. Sitä helposti unohtaa kaikkien temppeleiden ja kauneuden keskellä, että Kioto on moderni miljoonakaupunki, jossa saa myös maallisemmat tarpeensa enemmän kuin tyydytetyksi.

Voi niitä muutamaa sadepäivää, jotka pyhitin kokonaan tavarataivaan palvontaan! Valtavia ostoskeskuksia, katettuja ostoskatuja, elektroniikkaa, muotia, kenkiä, laukkuja, kirjoja, matkamuistoja. Japanista löytää ihania vaatteita, hyvälaatuisia ja persoonallisia, eikä mitenkään järkyttävällä hinnallakaan. Koska valikoimaa on niin paljon, löytää kyllä edullisestikin ostettavaa. Ja vaikkei mitään ostaisikaan, jo kaiken sen ihanan ja omituisen ja erikoisen tavaran katseleminen ja tutkiminen on kertakaikkisen mielenkiintoista.

Ja jos eksyy, voi aina katsoa tienviitasta mihin päin mennä.

Myös museoiden aukioloajat on selkeästi ilmaistu.

Eikä tarvitse edes pelätä janon yllättävän.