Venetsian 56. biennale, All the World's Futures

Huomioita I

Chiharu Shiota: The Key in the Hand / Japanin paviljonki

Eksyin tähän veden- (vai veren-?) alaiseen hämärään maailmaan. Palasin kolme kertaa takaisin, koska halusin pysyä eksyksissä. Mitä kummaa tässä maisemassa tapahtui, miksi se sattui minuun? Tuhansia avaimia roikkumassa tuhansissa punaisissa langoissa, veneitä kuin aamu-usvassa, varjoa, häilyvää valoa. Sanoiko se minulle, että avain on kyllä olemassa; on olemassa lukemattomia avaimia ja punaisia lankoja, mutta että niiden viidakkoon on liian helppo eksyä, ja liian vaikeaa löytää sitä oikeaa avainta ja oikeaa punaista lankaa? Vai oliko sen kosketus pelkästään visuaalinen; ehkäpä vain veneiden ja vanhojen avainten muodot koskettivat jotain vanhaa minussa, ehkä tulen- ja verenpunainen väri sai aikaan jonkinlaisen primitiivireaktion. Joka tapauksessa olin ravisteltu ja vähän tuskainen. Hyvällä tavalla tuskainen.

Ernesto Ballesteros: Indoor Flights

Mies oranssissa. Mitä se tekee? Onko tuo Tai Chita tai jotain uutta korealaista aamuvoimistelua? Se liikkuu niin hitaasti että tuskin liikkuu. Se kumartuu, ottaa, nostaa, heittää, seuraa katseella, kävelee, kumartuu, nostaa, heittää, seuraa katseella. Mitä se heittää, mitä seuraa? Se on lennokki. Ihan melkein näkymätön, höyhenenkevyt, tehty varmaan hämähäkinseitistä ja pumpulista ja vauvabambusta. Se lentää aivan äänettömästi, hitaasti kaarrellen. Mieskin kävelee äänettömästi, hitaasti kaarrellen. Lennokin ja miehen liikkeet ovat täysin pyöreitä, ilman ainoatakaan kulmaa tai terävyyttä. Mies ja lennokki tanssivat tiilisalissa, tomussa, tyhjyydessä. Tanssivat.

Joao Louro: I Will be Your Mirror, poems and problems

Yhdistäkää vanhat kirjat uuteen teknologiaan, läväyttäkää päälle kauneinta Lou Reediä, ja meitsi on myyty. Kliseistä varmasti, mutta minkäs vanha rockromantikko itselleen voi. Pakenin iltapäivän paahtavaa aurinkoa puolihuolimattomasti puolivahingossa tähän ikivanhaan palazzoon (Palazzo Loredan), täysin tietämättömänä siitä, mitä siellä on esillä. Ei tiennyt näköjään kukaan muukaan, sillä koko valtava palatsi oli aivan tyhjä. Pienenä ja vähän uupuneena imin viileyttä ja voimaa näistä sanoista ja huoneista. Unohdin ikävän, ahdistuksen ja surun. Lähdin ulos maailman kauneimpana ja rohkeimpana, lohdutettuna.

I'll be your mirror
reflect what you are, in case you don't know
I'll be the wind, the rain and the sunset
the light on your door to show that you're home

When you think the night has seen your mind
that inside you're twisted and unkind
let me stand to show that you are blind
Please put down your hands
'cause I see you

I find it hard to believe you don't know
the beauty that you are
But if you don't, let me be your eyes
a hand in your darkness, so you won't be afraid

When you think the night has seen your mind
that inside you are twisted and unkind
Let me stand to show that you are blind
Please put down your hands
'cause I see you

I'll be your mirror