Revolutionary trails

Älkää pelätkö, en aio kirjoittaa tähän vallankumouksen historiaa - sen voitte lukea historiankirjoista. Voitte myös itse valita näkökulmanne ja mielipiteenne, en aio tyrkyttää omia poliittisia näkemyksiäni. Rivien välistä saatte lukea mitä haluatte.

Haluan vain kertoa, että vallankumous ei ole Kuubassa unohtunut. Historia ja sankarit ovat läsnä jokaisessa päivässä. Ei ole maantienpätkää, ei pientä kylää eikä suurta kaupunkia ilman vallankumouksen merkkejä; tienvarsikyltit ja radioasemat julistavat edelleen aatetta, liput liehuvat, sankarit katsovat pelottomina tulevaisuuteen. 

(kuva: Getty images)

Moncada Barracks, Santiago de Cuba
Täältä katsotaan vallankumouksen alkaneen, kun vuonna -53 Fidelin joukot aloittivat taistelun Batistan hallitusta vastaan. Luodinjäljet näkyvät edelleen seinissä.

"The revolution is not an apple that falls when it is ripe. You have to make it fall." (Che)

   

Kirjoitin Santiagossa päiväkirjaani:

"Santiago on villi ja rohkea ja vähän pelottava. Täällä on virrannut veri, ja se virtaa melko kuumana edelleen. Täällä on räjähdyksen tuoksua ilmassa, kuin uudenvuodenyönä heti ilotulitusten jälkeen. Ilma kihelmöi energiaa, jännitystä. Kipinät voi melkein nähdä, ja näkeekin, kun katsoo vähänkään syvemmälle kadun mustiin silmiin."

"I began revolution with 82 men. If I had to do it again, I do it with 10 or 15 and absolute faith. It does not matter how small you are if you have faith and plan of action." (Fidel)

Palattuaan maanpaosta Meksikosta vuonna -56 Fidel vetäytyi sisseineen Sierra Maestra -vuoristoon. 

Seurueeseen liittyi lääkärin asemassa myös argentiinalainen vapaustaistelija Ernesto 'Che' Guevara.

Radio Rebelde perustettiin vuonna -58 lähettämään uutisia ja tietoja taisteluista, pitämään vallankumouksen henkeä yllä ja viihdyttämään sotilaita.

Päiväkirjasta: "Istun samalla puupenkillä, jolla vihreäpukuiset, resuiset, likaiset sissit istuivat. Voin nähdä ja kuulla heidät. He nauravat, joku lukee lehteä, yksi raapustaa muistikirjaansa,  melkein kaikilla on haiseva sikari suupielessään.  Eräs puhdistaa mutaa kengistään, toinen kirjoittaa kirjettä vaimolleen: Rakas Celia, toivon että lapset voivat hyvin ja heillä on ruokaa... Yksi istuu vähän syrjässä, hänellä on kamera, ja tähti baretissaan. "

Sankarit.

...ja sankareista rakkain on Che.

Pentti Saaritsa suomensi yhden tunnetuimmista vallankumousballadeista, Hasta Siempre Comandanten.

Niin rakkaaksi kävit meille,
teit aikakaudesta uuden.
Syttyi tähti sankaruuden
vuoristomme harjanteille.

On jäänyt jotakin tuuleen
ja auringon kimallukseen.
Niin läsnä olet kuin ennenkin
comandante Che Guevara.

Me näimme kätesi voiman,
kun voitit orjuuden haamun.
Ja Santa Clara näki aamun
uuden ruskon purppuroiman.

On vallankumous tänään
jo muurannut perustansa.
Fidel niin kuin koko kansa
sinut muistaa ystävänään.

Nyt toistamme useasti,
kun vanha kahle ei paina,
olkoon tunnuksemme aina:
lopulliseen voittoon asti!

On jäänyt jotakin tuuleen
ja auringon kimallukseen.
Niin läsnä olet kuin ennenkin
comandante Che Guevara.

Che Guevara ammuttiin Boliviassa vuonna -67.
Hänen ruumiinsa löydettiin ja tunnistettiin 30 vuotta myöhemmin, ja tuotiin takaisin kotiin Kuubaan, Santa Claraan.

"We cannot be sure of having something to live for unless we are willing to die for it." (Che)

___

Ja sitten kevyempiin tunnelmiin! Edellä jo mainitsin Hasta Siempre -biisin. Soitetaanpa tähän vähän erilainen versio kappaleesta, nimittäin belgialais-internationaalisen El Juntacadaveresin esitys. (Suosittelen tutustumista bändin muuhunkin tuotantoon, on nimittäin aivan mahtavan mainiota musiikkia!). Nauttikaa!