Havana lights & highlights

Havana Vieja. Old Havana, vanha Havanna. Miten sitä osaisi kuvailla? Se särkee mun sydämen. Mikä järkyttävä määrä kauneutta piilee näiden rapistuvien ja romahtavien talojen seinissä ja ympärillä, näiden pölyisten ja aukirevittyjen katujen sokkeloissa, näissä väreissä ja muodoissa ja pinnoissa. Ja tässä elämässä, joka on yhtäaikaa kaikkea - se on kiihkeää ja hekumallista, se on iltapäivän paahteessa torkkuvaa aistillista velttoutta, se on nuorta ja luovaa ja ikivanhaa ja sikarinhajuista. Ja tästä kaupungista ja maasta puuttuu kaikki se ylikansallisuus, ei näy mäkkärin ja starbucksin kyllästyttäviä logoja, näyteikkunoissa ei lue zara eikä apple eikä coca-cola. Siinä lepää silmä ja mieli.

Havannalaiset osaavat selviytymisen taidon, ja yksi ja toinen ensikertalainen kaupungissa huomaa pian tulleensa huiputetuksi, mutta niin hienovaraisesti ja hauskasti, ettei siitä viitsi edes olla vihainen, saati nostaa suurta haloota. Mitä väliä - onhan meillä kuitenkin se muutama ylimääräinen kymppi, mitä näillä ei ole. Ja kun se kuitenkin menee hyvään tarkoitukseen; jospa se Pedro kuitenkin ostaa sillä sitä maitojauhetta lapselleen, kuten oli puhe. Tai sikareita, no, olisinhan ostanut niitä joka tapauksessa, samahan se kai on ostanko vähän huonompaa laatua kadulta kuin valtion kaupasta, hyviä ne on joka tapauksessa. Ja menee suoraan Marialle, ei valtiolle. Niinpä niin. Mutta kun ne Maria ja Pedro oli niin mukavia ihmisiä!

Entä mitäpä haluaisit Havannassa puuhailla? Kuunnella son-musiikkia terassilla? Ei tule pulaa paikoista. Vertailla maailman parhaita rommicocktaileja? Astu mihin tahansa baariin, ne tekee aina ne parhaat. Mennä salsakurssille, opiskella espanjaa, lähteä surffaamaan, ajella polkupyörätaksilla, tutustua sikarinvalmistukseen, löhöillä biitsillä, katsella kabareeta tähtitaivaan alla? Pala kakkua, kaikki järjestyy. Kakuista puheenollen: älä syö valtion ravintoloissa. Sääntö numero uno. Syö pelkästään paladareissa.

Täällä jutellaan ihmisille. Ihmiset juttelevat sinulle. Täällä ei olla hapannaamoja eikä torjuta jos joku tulee juttusille. Täällä on täysin hyväksyttyä istua viereen, hymyillä, kysyä kysymyksiä, udella, tiedustella. Mene mukaan, mene vaikka kylään kun pyydetään, sitäkin tapahtuu. Laitata kynnet, mene sisälle gallerioihin ja baareihin, tanssi kun pyydetään tanssimaan.


___

Kuubalaista nykytaidetta ei ole kovin helppo löytää katseltavaksi. En olisi osannut sanoa ainoatakaan kuubalaista nykytaiteilijaa (tai mitään muutakaan taiteilijaa, *häpeää*), mutta nyt osaan. Asiasta kiinnostuneille voin mainita muutamia nimiä:

René Portocarrero
Raúl Cordero
José Gomez Fresquet aka Frémez

Tämä taidemuseo on varsin kiinnostava paikka. Ensivaikutelma on karu, avara, tyhjä, vähän hämärä ja kulunut. Ja kuten niin monessa muussakin taidemuseossa (muuallakin kuin Kuubassa) tulee tunne, että olenkohan ainoa turisti maailmassa, jota oikeasti nykytaide kiinnostaa. Sain taas nauttia taiteesta koko iltapäivän lähes omassa hiljaisessa seurassani, tosin hyvin kiinnostuneita ja ystävällisiä vartijoita sain juttukumppaneiksi pariinkin kertaan. Esillä on kuubalaista taidetta jaettuna kerroksittain vanhasta uuteen, siis helppo seurata historiallista linjaa. Historiallinen on historiallista, minulle sarjaa 'ohitetaan nopeasti', vallankumouksesta alkaa kiinnostavuus, ja nykytaide on huippua. Tässä vielä museon omat sivut espanjankielentaitoisille: Museo Nacional de Bellas Artes de La Habana

___

Ja tietysti: mitä olisi Havanna ilman näitä:

Et saa missään tällaista tunnelmaa, vannon sen. Tunnin ajelu ei ole kallista, etkä tule katumaan. Ajoita ajelusi auringonlaskuun, ja saat elämyksen, jota et unohda ikinä. Jos et tähän mennessä ole tajunnut Havannan kauneutta, tämä ajelu saa kyyneleet silmiin (muustakin kuin tuulesta ja pölystä). Ja jos tämä on viimeinen iltasi Havannassa, voi olla että sinäkin ajattelet: tämä ei saa päättyä. Tämä ei ole viimeinen kerta kun elän tätä kaupunkia. Tulen takaisin.