Kaupunki meressä - meri kaupungissa

Venetsian omalaatuista olemusta ei oikein ymmärrä ennen kuin näkee kaupungin ilmasta. Se on häkellyttävä näky. Keskeltä merta, aivan ilman mitään rantoja ja ääriviivoja, nousee kaupunki. Se näyttää siltä, kuin meren pohjassa oleva kaupunki olisi kohonnut ylös, mutta ei kuitenkaan ihan tarpeeksi. Tai päinvastoin, sehän on saari, joka vajoaa, ja on jo vajonnut puoleenväliin. Mutta eihän voi olla olemassa saarta ilman rantaa! Se on luonnonvastaista! Pitää olla ranta, ja rantabulevardi, jota pitkin iltahämärässä kävellään käsi kädessä, kuunnellaan katusoittajia, väistellään lenkkeilijöitä ja rullaluistelijoita, ja syödään jäätelöä ja ulkoilutetaan pieniä koiria.

(kuva: UNISDR.org)

Eipä sillä, bulevardeja (no katuja) ja käsikädellisiä Venetsiassa kyllä piisaa, rullaluistelijoita ei niinkään. Eikä mitään muutakaan rullaavaa, ja siinäpä Venetsian yksi parhaita puolia. Siellä ei todellakaan huristella skoottereilla kähveltämässä lennosta mummujen käsilaukkuja, siellä ei skeittarit ryskytä parvekkeen alla aamukolmelta. Kukaan ei jyrää kaksosten rattailla tai maastopyörällä. Moottorimeteliltä ei tosin pääse pakoon täälläkään, mutta vaporeton tai vesitaksin alle on onneksi vaikeampi jäädä. Sitäkin on muuten ensialkuun vaikea muistaa, että katuja ei ylitetäkään ihan sieltä mistä lyhin matka olisi, ne ylitetään sieltä, mihin on rakennettu silta. Varsinkin jos suunnittelet Canal Granden puolelta toiselle vaeltelua, kannattaa suunnitella toisenkin kerran - niitä siltoja ei nimittäin ole kovin monta. Muita siltoja sen sijaan on. Monta.

Mutta sielläpä ei haittaa, vaikka hortoilee ja eksyy, se on oikeastaan paljon parempikin. Koska usko minua, et halua seurata amerikkalaisia ja kiinalaisia San Marcolle tai Rialtolle, et. Ne paikat voit värittää mustalla tussilla kartasta ja deletoida appsista. Eksymistä ei tarvitse pelätä, koska et voi eksyä kovin pitkälle, aina tulee meri tai ainakin kanava vastaan, ja taas voit ottaa suunnan. Eikä Venetsiassa tarvitse mitenkään erityisesti olla menossa mihinkään, koska joka paikka on Venetsia. Niitä gondoleita lipuu ja kenkiä myydään ja pyykkiä kuivatetaan, puluja ruokitaan, pälpätetään ja vihelletään ja laulellaan ja sohitaan käsillä ja ostetaan oliiviöljyä ja pastaa ja jäätelöä ja ollaan italialaisia.

Ja syödään. Venetsiaan ei kannata lähteä laihduttamaan tai kyttäämään hiilareita tai sokereita. Täällä pitää syödä! Aamiainen saa olla pieni, se on tarkoitettu vain herättämään ja kiusoittelemaan vatsaa, että odottelepa hetki siellä, kohta sitä alkaa tulla! Aamiaisella juodaan cappuccino tai kaksi, briossia ja hilloa, siivu kakkua ja pari keksiä. Ja sitten kärsitään lounaaseen asti, paitsi turistit, jotka tietysti ovat oikeutettuja välipaloihin. Lounaalla aloitetaan päivän varsinainen ruokailu. En viitsi luetella joka antipastia ja primia ja secondoa ja dolcea, mutta paljon niitä on. Ja ne on kaikki ihania. Erityisen ihania ovat pienet grillatut kalat, sienipizza, maksa ja sipuli, mustekalanmusterisotto, polenta, mikä tahansa pasta vongole, mikä tahansa pasta all'arrabbiata. Ja kaikki mahdolliset variaatiot panna cottasta. Iltapäivällä vähän espressoa ja paljon jäätelöä. Ja illalla uusintakierros lounaasta. Ja ehkä vähän pizzaa iltapalaksi pikkunälkään.

Venetsia on niin klisee, että sitä ei voi olla rakastamatta. Se on niin huvittava. Ei kai kukaan voi oikeasti mennä gondoliajelulle auringonlaskun aikaan, kuunnella vakavalla naamalla pää kallellaan raitapaitaista olkihattuista sauvamiestä vai mikä meloja se gondolieeri on, kun se hoilottaa oosoolemiioa ja on komea ja ruskeasilmäinen. Sehän on Luigi! Mamma mia! Venetsia on korni, ja siksi se ei koskaan voi olla romanttinen. Se on kuin parodia itsestään, ja siksi viehättävä. Se tekee itsestään pellen, se hurmaa röyhkeällä flirttailullaan, kulisseilla, jotka ovatkin totta. 

Toden totta haluaisin joskus nähdä näiden kulissien kulissit, ja niiden taakse. On olemassa kiinalainen filosofinen pohdinta: jos metsässä kaatuu puu ja kukaan ei ole kuulemassa, kuuluuko siitä ääni? Onko koko Venetsia olemassa, jos turistit eivät ole sitä katsomassa?