Kevät Hyvinkäällä, Helsingissä ja vähän Japanissakin

Kahden kuukauden etätyömatkani voisi nimetä vaikka "Suomi: sormenpäistä nilkkojen kautta varpaisiin" -turneeksi. Palattuani Kilpisjärveltä tein viikon välipysähdyksen Hyvinkäälle. Siellä nautin pelkästään lomailusta ja perheen seurasta. Siellä myös juhlittiin syntymäpäiviä ja pääsiäistä perinteisin menoin.

Helsingissä majapaikkani oli ihana Aallonkoti Töölönlahden rannalla vastapäätä Finlandia-taloa. Ei voisi kuvitella viihtyisämpää etätyöpaikkaa; töitä tehdessään voi nauttia auringonpaisteesta lasitetulla terassilla, ja katsella ihmisiä puistossa ja lahdella lenteleviä joutsenia. Iltaisin Finlandia-talon sininen valaistus on kuin teatterilavastuksesta.

Töiden jälkeen sai lähteä kaupunkia kiertelemään, ja se olikin helppoa, koska majapaikasta kaikki oli kävelymatkan päässä: Linnunlaulun huvilat, Hakaniemen rantakadut, Kaisaniemen puisto, Kruununhaka, Lapinlahden puistoalue, Hietaranta, Kallio, Töölö... Nautin todella paljon näistä tutkimusmatkoistani vanhassa ihanassa merellisessä Helsingissä.

"Niin gimis on Stadi,

siks toivomus snadi:

et tsiigaa sais sen vielä kerran.

 Mieli Sörkkaan ois tsöraa,

sinne skuru kylla föraa

tai vislaa vois issikan tsärran.

Näkis Hagiksen platsit

ja Brahiksen matsit

ja Valgan, voi jebulis se stemmaa.

Siel griinais ja steppais,

vaik kohtalo kneppais,

et fikkasta puuttuisi femma.

Siel friidut ne sjungaa

ja lanteet ne gungaa,

globos sekoo ja sydämes studaa.

Oman sussusi hittaa,

onnen glasarista kittaa

olis elamä niin kivaa ja gutaa.

Vaikka lintsillä oisin

ja penkillä goisin

ja aina ei olis mitä skruudaa.

Niin silti gimis on Stadi,

siks toivomus snadi,

et saisin viel gartsoillas luudaa."

(Veikko Lehmuksela: Stadin kundin kaiho)

Olen syntynyt ja kasvanut teini-ikäiseksi Vuosaaressa. En ole käynyt siellä neljäänkymmeneen vuoteen. En tiedä miksi, ja se ihmetyttääkin minua. Lapsuudesta muistan sieltä ihanan vapauden. Kesäisin oltiin ulkona koko ajan, leikittiin metsissä, pyöräiltiin merenrantaan, seikkailtiin kallioilla, uitiin ja tutkittiin luontoa. Talvella pääsi jäätä pitkin kävellen ja potkurilla kauas merelle. Nykypäivän Vuosaari on aivan toisenlainen, täyteen rakennettu, en tunnista sieltä mitään paikkoja. Paitsi meren ja kalliot, ne tunnistan aina, ne on olleet mulla mukana nämä kaikki vuodet.

Helsinki on kaunis, mutta se mikä siellä on vielä kauniimpaa on ihmiset. Rakkaat, omat ihmiset, jotka vuosien ja vuosikymmenten jälkeen ovat aina tavoitettavissa, lähellä, mun elämässä.

---

Äidin ja minun syntymäpäivänä halusin viedä perheeni Japaniin. Koska koronarajoitukset eivät sitä sallineet, valitsin seuraavaksi parhaan (ja huomattavasti helpomman ja nopeamman) vaihtoehdon: lähdimme Pukkilaan, Porvoonjoen rannalla, historiallisen meijerialueen sydämessä sijaitsevaan japanilaiseen majataloon, Yado Oikawaan.

Majatalo on sisustettu aivan autenttisesti japanilaisilla huonekaluilla ja sisustusesineillä. Astuessaan sisään tuntuu kuin olisi tapahtunut outo teleportaatio kiotolaiseen ryokaniin. Olohuoneessa odottivat tohvelit ja tatamimatot, tuolit olivat asianmukaisesti lattianrajassa. Seinillä oli japanilaista taidetta ja hyllyillä kirjoja ja elokuvia Japanista. 

Makuuhuoneeseen oli pedattu valmiiksi futon-sängyt, henkareissa odottivat yukatat.

Joka puolella huoneistoa oli kauniita ja erikoisia esineitä, joiden ihmettelyyn ja ihailuun ei yksi vuorokausi riittänyt mitenkään. 

Kokkaaminen tapahtui itsenäisesti, ainoastaan tervetuliaisiksi syöty okonomiyaki-munakas valmistettiin ja tarjoiltiin pöytään. Sekä illallisen että aamiaisen raaka-aineet oli kaikki huolellisesti valmisteltu jääkaappiin, ja kansiossa oli valmistusohjeet. Illallinen alkoi kaasupolttimen ihmettelyllä. Kun sen salaisuus selvisi, aloimme valmistaa sukiyaki-pataa: kasviksia, sieniä, tofua, nuudeleita ja naudanlihaa tummassa aromikkaassa liemessä haudutettuna. Puikoilla syöminenkin sujui koko porukalta, vaikkakin nauruhermoja se ajoittain kutitteli.

Illallisen jälkeen oli vuorossa kylpy. Japanista tuotu Hinoki-kylpyamme on valmistettu japaninsypressistä, joka kuumassa vedessä erittää eteerisiä öljyjä, jotka rentouttavat ja rauhoittavat kehoa ja mieltä.

Kylvyn jälkeen nautimme japanilasesta tunnelmasta. Selailimme kirjoja, katselimme Ruokala Lokki -elokuvan, poseerasimme yukatoissamme. Mikä rauhallinen, miellyttävä, iloinen ja onnellinen päivä ja ilta!

"Tieni varrella

virtasi joki, kirkas

pajuille peili.

Jäänpä hetkeksi tähän,

mietin, ja hetkeksi jäin."

-Saigyō Hōshi-