Tansania: Sansibar

"Tulinko itään vai etelään

onko tää Marokko vai Goa?

Kun herää viideltä,

meri auringon noustessa

on elohopeaa."

Hotelleista en paljon viitsi kirjoitella, mutta jos ikinä tulet Stone Towniin, majoittaudu Tembo-hotelliin. Ihmeellinen, basaarimainen sokkelo, täynnä erikoisia esineitä maailman eri kolkista. Huoneet ovat täynnä yksityiskohtia, kaakeleita, mosaiikkeja, puuveistoksia, tekstiilejä. Aamukahvin ja illallisen voi nauttia melkein varpaat vedessä. 

Stone Town on mielenkiintoinen kaupunki, vilkas ja värikäs. Sitä leimaa arabialaisen, afrikkalaisen, intialaisen ja eurooppalaisen kulttuurin sekoittuminen. Kadut ovat niin kapeita, etteivät autot mahdu kulkemaan suurimmassa osassa kaupunkia. Katujen varresta löytyy niin moskeijoita, kirkkoja kuin hindulaisia temppeleitäkin. Kaupungin mustempaan historiaan voi tutustua vanhojen orjamarkkinoiden paikalla. Parasta antia ovat markkinat, joissa mausteiden ja hedelmien tuoksu yhdistettynä värien ja äänten sekamelskaan on päänsekoittava. Sokkeloisen kaupungin kujilla on herkullisia pieniä puoteja, joista varsinkin afrikkalaiset kankaat ja korut valloittavat. Kahviloita, ravintoloita, museoita, putiikkeja, taidenäyttelyjä, käsityötä, hedelmiä, kahvia... Stone Town on täynnä kaikkea. Tätä voisi tutkia päivä- ja viikkokausia.

Sansibarilla on mahdollista tutustua mausteiden ja hedelmien viljelyyn. Erityisesti mausteiden näkeminen livenä on kiehtovaa; monet tutut mausteet ovat täysin tunnistamattomia niiden ollessa vielä puissa ja pensaissa. Oli tosi kiinnostavaa ja hauskaa, kun maustefarmari kuljetti ympäri tiluksia esitellen kasveja ja arvuutellen, mikä mauste mahtaa olla kyseessä. Vasta kun siemen tai hedelmä avattiin, sitä sai haistella ja maistella, oli tunnistus selkeä. Arvatkaa!

Stone Townista pääsee lyhyen mutta railakkaan venematkan päässä olevalle Prison Islandille (toiselta nimeltä Changuu-saari). Railakkaan siksi, koska merenkäynti saattaa olla melkoisen heiluvaista, ja veneet eivät ole kovinkaan painavia. Itse pelkäsin lähinnä passini ja puhelimeni kastumista, hengen menetys tuntui sivuseikalta. Prison Island on nimensä mukaisesti toiminut kapinallisten orjien vankilana, mutta myöhemmin myös eristyssiirtolana keltakuumepotilaille. Nykyään se on turistikohde, jonka suurimpana houkutuksena ovat jättiläiskilpikonnat.

Majapaikkani sijaitsi saaren pohjoiskärjessä, lähellä Nungwin kylää. Vietin siellä paratiisimaisen viikon, lekotellen ja laiskotellen vitivalkoisella rannalla ja uiden vedessä, jota turkoosimpaa ja painavampaa en ole missään nähnyt. En ole tiennytkään, että uidessa voi tulla merisairaaksi, mutta näin pääsi käymään. Vesi on niin paksua (en tajua miten, mutta se tuntuu kiinteältä, ja siinä ikään kuin kelluu kuten korkki veden päällä), ja aallot niin laajoja ja hitaita, aurinko on niin suuri ja kuuma, ja vesi niin lämmintä, että kaikki sulautuu yhteen, suunnattomaksi vellovaksi massaksi. Se on hyvin ihanaa ja vähän ällöttävää huonolle tasapainoaistille. Tutkin myös iloista ja pölyistä Nungwin kylää uuden ystäväni Lindan kanssa. En unohda pitkää lounasta hiekkarannalla, laiskaa rupattelua rantaviivaa kävellessä, pimeitä iltoja aaltojen pauhussa, valoja ja tuulta ja keskusteluja ja naurua.

@Linda Nieminen

@Linda Nieminen

@Linda Nieminen