Lappi, ruskaretki

Kun maailma sairastui ja sulkeutui, oli sentään yksi paikka mihin paeta: Suomen käsivarren Lappi. Matkaseuraksi sain kuin ihmeen johdattamana parhaan ystäväni, sisareni Elinan. Pandemian jyllätessä ei ollut aivan yksinkertaista poukkoilla sääntöviidakon läpi reissuun, mutta kiitos Finnairin kärsivällisen asiakaspalvelun ja äitini mukavan karanteenimajoituksen, pääsimme vihdoin matkaan. Matka-ajankohta valikoitui parhaaseen ruska-aikaan, syyskuun toiselle viikolle.

Kittilän lentokentältä hyppäsimme vuokra-autoon, ja pienoisen hybridiautomaattivaihdealkukankeuden (ja useiden makeiden naurujen ja Rajavartioston poikien neuvojen) jälkeen suuntasimme nokan kohti Kilpisjärveä. Edessä oli satoja kilometrejä onnea, vapautta, tilaa, värejä ja hiljaisuutta. Kiire unohtui heti. Pysähtelimme aina kun huvitti - ja aika usein huvitti - milloin maiseman vuoksi, milloin porojen, milloin kahvikupposelle.

Majapaikkamme oli kauniin Peerajärven rannalla sijaitseva Arctic Land Adventure ja Vasaran porotila. Mia ja Nils-Matti Vasara tarjoavat majoitusta neljässä lasi-iglussa, joista on upeat puitteet ihastella ympäröivää luontoa ja kirkkaana loistavaa tähtitaivasta, ja onnekkaille myös revontulia. Järven rannalla on puulämmitteinen sauna ja palju, sekä tunnelmallinen grillikota. Jotkut rohkeat nauttivat (?) myös pulahduksesta Peerajärven raikkaaseen syleilyyn. Oman mökin pihalla sai moikkailla myös poroja ihan lähietäisyydeltä. Iglun mukavuus on ihan omaa luokkaansa; omassa sängyssä makoillessa näkee suoraan järvelle, ilta- ja aamurusko hämmentävät kauneudellaan joka päivä. Hiljaisuus on rikkomaton, ja omalta pihalta voi lähteä vaeltamaan Peerajärven maastoon, tai vain istuskella rantakivillä kuuntelemassa luontoa, ja keskittyä hetkiin, näihin unohtumattomiin.

Kuuntele.

Hiljaisuus puhuu. Järvi kertoo. Varvut kuiskivat.

Äänten äänettömyys.

Jos haluaa vierailla kolmessa maassa yhden päivän aikana, mukava ja vaihteleva on reitti Koltalahti - Kolmen valtakunnan rajapyykki. Matka alkaa puolen tunnin laivamatkalla M/S Mallalla tai M/S Marialla Kilpisjärven yli. Laivamatkalla voi ihastella edessä avautuvia Tuipalin ja Paraksen maisemia sekä Mallan maisemia Kitsiputouksineen. Koltalahdesta polku seuraa Ruotsin ja Suomen raja-aitaa pistäytyen välillä koivikossa ja jokien rannoilla, paikoitellen pitkospuita pitkin. Lopussa se kulkee Kuohkimajärven rantaa pitkin.

Kolmen valtakunnan rajapyykki sijaitsee vanhalla Norjan ja Ruotsin rajalla. Kun Ruotsin ja Suomen raja määriteltiin Haminan rauhassa vuonna 1809, syntyi kolmen valtion rajapiste. Alkuperäinen rajapyykki pystytettiin laaksoon kiinteälle maalle. Suomen ja Norjan rajankäynnissä vuonna 1896 määritettiin rajojen tarkka yhtymäkohta, ja todettiin sen osuvan Koltajärveen. Järveen rakennettiin kivinen tekosaari ja sille 2,5 metriä korkea rajamerkki. Jäät ja vesi rikkoivat kuitenkin tätä pyykkiä, minkä takia muurattiin jälleen uusi pyykki, tällä kertaa betonista. Nykyinen rajapyykki vihittiin heinäkuussa 1926. 

Kilpisjärvellä on paljon eri pituisia ja vaikeusasteisia vaellusreittejä. Yhtenä päivänä valitsimme kipuamisen Salmivaaralle. Polku vaaralle on kapea, paikoin kivikkoinen ja jyrkkä, mutta huipulta näköala on vaivan arvoinen. Tässä näkymää Salmivaaralta Suomen, Ruotsin ja Norjan tuntureille, kuten Malla-, Saana- ja Paras-tuntureille sekä Kilpisjärven kylälle ja Tsahkaljärvelle. ​

Huipulla tuntuu kaikkivoipaiselta. Tuntuu vahvasti minulta. Minä, ihan itse, omilla jaloillani kiipesin tänne. Minä katson tätä maisemaa omilla silmilläni, minun omat aivoni ymmärtävät ja minun sydämeni hakkaa ja keuhkoni imevät tätä ilmaa. Minä olen tämän paikan herra, tämä kaikki kuuluu nyt minulle. 

Sitten Saanalle. En ollut suunnitellut Saanan huiputtamista, joten en ollut varannut siihen tarpeeksi aikaa enkä varusteita, mutta koska päivä oli niin uskomattoman kaunis, ja käveleminen vaivatonta, kipusin paljon korkeammalle kuin olin ajatellutkaan. Ruskan kultaamat maisemat olivat yksinkertaisesti kauneinta Suomea mitä olen nähnyt. Vaikka minulla ei normaalisti ole pulaa ylistyssanoista ja liioitelluista tunteen ilmaisuista, tämä veti mykäksi. Jokainen on lukenut ja kuullut kuvauksia Lapin ruskasta, mutta mikään kuvaus ei tee oikeutta näille väreille, ikiaikaisen kallion jyhkeälle rosoisuudelle, vaivaiskoivujen sitkeänvääntyneille muodoille, auringonsäteiden maalaamille kultaisille ja satojen punaisten sävyjen värittämille kasveille. 

Mitä ajattelee ihminen tunturissa? Kun jalka on tukevasti kengässä, polku vie koko ajan vain eteenpäin, kiintopiste on sininen ja kaukana, silloin tajunta vain virtaa ja ajatus loppuu. Kas, tuossapa puun runko tekee kysymysmerkin! Mitäköhän sillä on kysyttävää? Tuleeko jo huomenna ensilumi? Mahtaako puu tuntea ennakkoaavistuksen lumesta, siksikö se käpertyy kokoon, kuin suojautuakseen kylmää vastaan. Mutta tuollapa näkyy ihminen. Kuuluuko ihminen luontoon, omistaako ihminen luonnon, vai onko ihminen luontoa vai luonto ihmistä. Mustikanvarvussa on punaista, sinistä, keltaista ja vihreää, ja jotain väriä, jolle ei ole nimeä. Lähes kaikella on nimi, paitsi tuolla värillä. Tämän mielentilan nimi on zen.

Kilpisjärveltä lähdimme ajelemaan takaisin Kittilään eri reittiä kuin tullessa. Ensin suuntasimme kohti Hettaa, koska halusimme piipahtaa tuliaisostoksilla Hetta Silver -hopeapajassa. Se on Enontekiön vanhin hopeapaja, jonka erikoisuutena ovat lapinaiheiset korut. Mukavan pajaisännän avustuksella valitsimme ihania tuliaisia itsellemme ja rakkaillemme kotona.

Loppumatkan ajelimme rauhallisesti täydellisen kauniista syyspäivästä nautiskellen halki Pallas-Yllästunturin kansallispuiston; tie mutkitteli maalauksellisissa maalaismaisemissa, ylös ja alas, sinne ja tänne, kangasharjuilla tuntureiden viertä metsien ja niittyjen läpi. Lounastauolla pysähdyimme mahtavan Ounasjoen varrelle, ihmettelemään sen valtavaa mutta rauhallista vesimassaa ja ikuista virtaa.   

Kuuletko elämän ääniä

kohinassa joen

suhinassa tuulen

Siinä kaikki mitä haluan sanoa

kaikki

Gulatgo eallima jienaid

joga šávvamis

biekka bossumis

Dat lea visot máid áigon dadjat

deat lea visot

Nils-Aslak Valkeapää