Art Made Now

Grayson Perry, brittiläinen kuvataiteilija, jonka kantaaottavat ja rajoja rikkovat työt ovat herättäneet paljon keskustelua, on toiminut kuraattorina tämän vuoden kesänäyttelylle Lontoon Royal Academy of Artsissa. RA:n Summer Exhibition on järjestetty jo vuodesta 1769 ilman välivuosia, joten kyseessä on 250-vuotisjuhlanäyttely, ja sitä on sanottu suurimmaksi, kirkkaimmaksi ja värikkäimmäksi koko kesänäyttelyjen historiassa. Esillä on 1351 teosta, jotka Perry yhdessä akatemian työryhmän kanssa valitsi yli 20 000 ehdokkaan joukosta. Perinteisesti esillä on aina akatemian jäsenten teoksia, sekä töitä näyttelyyn kutsutuilta taiteilijoilta, mutta paljon myös tuntemattomien, nuorien taiteilijoiden töitä. Lähes kaikki teokset ovat myytävänä, ja tuotoilla tuetaan uusien taiteilijoiden koulutusta ja erilaisia hyväntekeväisyysjärjestöjä.

Taideakatemia sijaitsee keskellä Lontoota, Piccadillyllä Burlington Housen mahtavissa tiloissa. Kun astuu sisään tähän 1660-luvulla rakennettuun arvokkaan näköiseen rakennukseen, odottaa näkevänsä klassisia patsaita ja kiharatukkaisia muotokuvia, mutta tässä näyttelyssä pää pistetään pyörälle. Ensinnäkin: väri. Valtavat salit on jokainen maalattu eri värisiksi, eikä millä tahansa tylsällä pastelliseinäsävyllä, vaan kirkkaan, räikyvän keltaiseksi, pinkiksi, turkoosiksi. Ja seinillä on käynnissä orgiat. Teoksia on ripustettu lattiasta kattoon, löyhästi teemoittain huoneen värien mukaan. Ei ole eroteltu Banksya ja Perryä ensi kertaa esillä olevasta opiskelijasta tai kake kadunmiehestä - kaikki työt ovat demokraattisesti yhdessä suuressa suloisessa sekamelskassa. Lattioilla on veistoksia ja tilataidetta, yksi huone on pyhitetty arkkitehtuurille.

Tämä on aivan erilaista näyttelyä kuin mikään mitä olen ennen nähnyt. Tällainen taiteen myrskyävä meri, johon pitää vain uskaltaa sukeltaa ja upota, välillä pysähtyä, pulpahtaa pintaan hengittämään, ja taas vajota - hämmentävää ja kiehtovaa. Tunnelma on kuin hullulla kirpputorilla: huone toisensa jälkeen sullottu täyteen mitä ihmeellisempää tavaraa, osa täyttä roskaa, osa niin hienoa ja oivaltavaa, että tekisi mieli huutaa. Silmä vaeltaa vimmatusti kohteesta toiseen, etsii juuri sitä oikeaa, herättävää, jotain mihin tarttua. Teoksissa ei ole esillä nimiä, ne löytyvät ainoastaan teosluettelosta, joten katsoja joutuu ja saa haastaa itsensä mielenkiintoiseen leikkiin: mihin silmä kiinnittyy, mikä herättää mielenkiinnon, mikä työ pistää tarkistamaan luettelosta nimen (ja hinnan, mikä myös on melkoinen hupskeikkaa milloin mihinkin suuntaan, muutamasta satasesta kymmeniin tuhansiin).

Useimmat teokset ottavat aktiivisesti ja selkeästi kantaa. Politiikkaan tottakai, Brexitiin itsestäänselvästi, maahanmuuttoon, tasa-arvoon, ihmisoikeuksiin. Toiset kirkuvat julisteenomaisesti sanoman suoraan silmille, toiset käyttävät hiljaisempaa satiiria, joukossa on vitsikkäitä esityksiä ja raakoja ja rujoja kappaleita, osa on teknisesti millintarkkaa ja virheetöntä, jotkut työt taas saavat pudistelemaan päätä ja hieromaan silmiä, ja kysymään että onko tämä taidetta vai jokin Grayson Perryn sisäpiirivitsi. Mutta sillä ei ole väliä. Juuri nämä kontrastit saavat aikaan kiehuvan ja kuplivan herätyksen, ilon siitä, että taide elää ja voi hyvin, ihmiset näkevät ja tekevät ja kertovat, meillä on aistit auki kuulla ja nähdä, ja me haluamme tuoda ilmi ajatuksia ja tunteita ympäröivästä yhteiskunnasta ja elämästä. Art Made Now.