Firenze, Siena & Cinque Terre

Kun kevät on jo pitkällä, mutta se ei tule. Kun jaksaa vain sataa ja tuulla, kun aurinko on pelkkä hämärä muisto ja valokuva menneeltä kesältä. Kun aamu ei valkene eikä ilta voi koittaa, koska päivä ei koskaan alkanutkaan, silloin pitää vaihtaa paikkaa. Silloin pitää lähteä Italiaan. Täytyy sukeltaa maisemaan, mistä löytyy keltaisia kivitaloja kultaisin koristeluin, valkeita siltoja ja marmoripatsaita ja poutapilviä, oransseja kissoja ja sitruunajäätelöä ja tuoksuvia ruskeita nahkalaukkuja.

Firenze, Toscanan alueen pääkaupunki Arno-joen rannalla on loistava kevätmielennostatuspaikka. Kaupunki on täynnä renessanssin aikaisia rakennuksia ja taideaarteita, kirkkoja, museoita, puutarhoja istuskeluun ja kivikatuja käveltäväksi. Shoppailumieltä voi tyydyttää lukuisissa upeissa merkkiliikkeissä tai paikallisilla toreilla, joita on monessa kaupunginosassa päivittäin. Kulinaristeja hemmottelevat sekä monet Michelin-ravintolat että lounastrattoriat ja -osteriat. Italiassa ei mennä metsään ruoka-asioissa, oli kyse minkä tasoisesta kuppilasta tahansa. Taidetarjonta on vertaansa vailla, joskin pitää sanoa, että nykytaiteen ystävä joutuu näkemään vaivaa löytääkseen katseltavaa. Firenzessä ollaan klassisia.

Firenze on mukava kävelykaupunki. Vanhan kaupungin alue on tarpeeksi pieni käveltäväksi, kadut miellyttävän kapeita ja täynnä katseltavaa. Tosin saa olla hoksottimet tarkkoina - jalkakäytävät on tosi kapeita, ja autot ja mopot ajavat täyttä vauhtia kymmenen sentin päästä ohi. Ajankohta ennen pääsiäistä oli myös miellyttävä: viileän aurinkoista, ei turistilaumoja. Parasta ajanvietettä (heti taiteen katselun jälkeen tietysti) on vain hortoilu päämäärättömästi sinne tänne, poikkeaminen pikku puodeissa katsellen vintage-muotia tai kymmeniä erilaisia sitruunapuristimia, piipahtaminen espressolla, tai vaikkapa suunnittele-se-itse-Magnum-jäätelöllä.

Illalla laskeutui sekä aurinko että kylmyys. Mutta huikaisevaa oli kattoterassilta seurata pimeyden etenemistä ja valojen syttymistä. Ja yövalaistu kaupunki kuunvalossa oli jylhä, karu  ja mystisen kaunis.

Firenzen tärkeimmät taidemuseot ovat Uffizi ja Pitti Palace, jonka ympärillä voi nauttia upeasta Boboli -puutarhasta. Museot ovat täynnä renessanssiajan klassikkoteoksia maalaustaiteesta kuvanveistoon ja keramiikkaan, esillä on myös ajan esineistöä, huonekaluja, arkkitehtuuria, vaatteita ja koruja. Pari päivää kuluu helposti vaellellen valtavista saleista toiseen ja puutarhassa istutuksia ihaillen. Itse pidin enemmän Pitti Palacen rauhallisesta tunnelmasta. Uffizi on niin kuuluisa, että sinne haluavat kaikki nekin, joita ei taide oikeasti kiinnosta, mutta matkaohjelmassa lukee että siellä pitää käydä. Pitti Palacessa välillä unohdin olevani siellä turistina, ja kävin mielessäni läpi kaikenlaisia tarinoita ihmisistä, jotka joskus näissä saleissa asuivat, ja vaikuttivat niin suuresti Euroopan historiaan. Taide ja historia oli lähempänä kuin suuressa ja mahtipontisessa Uffizissa.

Fiesole on kymmenisen kilometriä Firenzen pohjoispuolella sijaitseva kylä, joka on rakennettu kukkuloille, ja josta avautuu uskomattomat näköalat sekä Firenzeen että sitä ympäröivälle maaseudulle oliivitarhoineen ja upeine huviloineen. Fiesolesta löytyy vanhat roomalaiset rauniot, fransiskaaniluostari, ja useita yliopistoja, kuten European University Institute, ystäväni entinen opinahjo, jossa piipahdimme tutustumiskäynnillä. Kirjastoihminen kun ei voi koskaan matkoillaankaan hillitä uteliaisuuttaan kuuluisien kirjastojen suhteen. Instituutin kahvilan terassilla oli uskomattoman rauhaisaa ja kaunista istua lounaalla ja lepuuttaa silmiään ympäröivässä maaseudussa.

Seuraavana pysähdyspaikkana ja tutkimuskohteena oli Siena. Sienan keskiaikainen vanhakaupunki kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin, ja on todella hyvin säilynyt ja historiallisen kaunis. Kaupungin keskustaa hallitsee suuri aukio, Piazza del Campo, ja sen reunustalla sijaitsevan Palazzo Pubblicon korkeaan torniin pääsi kiipeämällä 500 askelmaa. Polvet nitisi ja mahanpohjaa kuristi, mutta oli vaivan arvoista; kaikki ne keltaisen sävyt, kattotiilien meri lepäämässä sinisen taivaan ja lämpimän auringon alla.

Sienan keskiaikainen katedraali on rakennettu mustasta ja valkoisesta marmorista, Sienan tunnusvärit. Lattia on myös marmoria, ja sisäpuolelta katedraali on kauttaaltaan koristeltu yltäkylläisin värein, kuvin, kultauksin ja mosaiikein. Katedraalissa on myös kirjasto, Libreria Piccolomeni, jossa pääsee ihailemaan paavi Pius II:n käsinkirjoitettua ja -kuvitettua kirjakokoelmaa.

Matkan huipennuksena ja odotettuna kohokohtana oli matkustaminen syrjäiseen Cinque Terreen. Cinque Terre on viiden kylän rypäs Italiassa Ligurian rannikolla La Spezian maakunnassa. Kylien nimet ovat pohjoisesta etelään Monterosso al Mare, Vernazza, Corniglia, Manarola ja Riomaggiore, ja alue kuuluu myös Unescon maailmanperintökohteisiin. Majapaikastani Riomaggioressa oli parvekenäkymä, jota parempaa ei voi toivoa.

Joka ikinen kylä on kaunis kuin karamelli. Talot ovat värikkäitä, ja ne on ripoteltu jylhille rinteille, ja näyttävät ihan kuin nousevan suoraan merestä. Kyliä ja aluetta yleensäkin yhdistävät vaellusreitit, jotka valitettavasti olivat vielä enimmäkseen suljettuja ja osittain talven tuulien ja putoavien kivien vahingoittamia, mutta jotka kunnostetaan joka vuosi ennen turistikauden alkamista. Joskus vielä kävelen koko rannikon läpi ajan kanssa, rauhassa ja hitaasti, pysähtyen yöksi joka kylässä. Herään aamulla aaltojen pauhuun, juon tuoretta sitruunalimonadia, syön friteerattuja meren herkkuja aamusta iltaan. Ja elän Italiaa.