Kioto, sydämeni
Oh, my heart, my soul to be reborn in Gion! Yes, my heart, my soul. Kiotossa ihminen heittäytyy aina runolliseksi. Haiku syntyy luonnostaan. Rytmitys 5-7-5 tulee selvästi siitä, että kävelee viisi askelta, pysähtyy ihailemaan, kävelee seitsemän askelta, pysähtyy katselemaan, kävelee taas viisi askelta ja pysähtyy miettimään. Haikun aiheita ei tarvitse etsiä, niitä tulvii. Jokainen kaivonkansi, jokainen lyhty, Kennin-jin tuhatvuotiset lattialankut, jokainen arigato gozaimaaash on jo itsessään haiku. Kiotossa ei aina tiedä tuleeko nauru vai itku, kun suunsa avaa. Olen niin herkillä tässä kaupungissa, että tuntuu kuin olisin jollain LSD-tripillä (vaikken tiedä tietenkään miltä sellainen tuntuu, mutta varmaan tältä). Ylihavainnoin ja ylifiilistelen, hymyilen yötä päivää, istun tuijottamassa kivisiä kettuja, silittelen tatamimattoja ja vuodatan kyyneliä. Tällainen vaikutus Kiotolla on minuun. Kun tulee kolmatta kertaa Kiotoon, tulee jo vähän valinnan vaikeuksia mit...