Elämäni junia - menneitä ja tulevia
Tästä se joskus alkoi. Parikymppisenä alkoi maa polttaa jalkojen alla, ja Eurooppa avautui mahdollisuutena, seikkailuna. Maailma oli silloin toinen. Ei matkustettu kamerat käsissä, eikä varsinkaan puhelimet. Oli repullinen karttoja, suuria ja pieniä, kaupunkikarttoja ja rautatiekarttoja. Ja aikatauluja, koko Euroopan juna-aikataulut yhdessä paksussa kirjassa. Oli vinkkejä ja osoitteita ja puhelinnumeroita satunnaisille sukulaisille ja eurooppalaisille tuttujen tutuille, oli opaskirjoja edullisiin majapaikoihin ja kaupunkien nähtävyyksille, ja oli matkasekkivihko, koska joka maassa oli tietysti oma valuutta. Oli päiväkirja, korvalappustereot ja avoin mieli. Pelkoa ei ollut. Sitten tuli muutto Eurooppaan, junat vaihtuivat autoon ja lentokoneisiin, satunnaisesti viiletettiin TGV Thalysilla Pariisiin tai Amsterdamiin, Eurostarilla kanaalin ali Lontooseen. Euroopan junamatkailusta katosi taika. Jossain vaiheessa pääsi unohtumaan se, että matkan tarkoitus ei ole päämäärä, vaan matka itsessää...