Tällä tiellä

Koska - rakastan listojen laatimista, - rakastan listojen lukemista, - rakastan matkustamista, ja aivan erityisesti yksin matkustamista, - rakastan taidetta, - olen feministi, ja suuresti kiinnostunut rajoja rikkoneista ja rikkovista naisista, - tunnen Normandian rannikon, Firenzen taidemuseot, Tansanian kansallispuistot ja - rakastan valtavasti Kiotoa, - olen keski-ikäinen, naimaton ja lapseton, - pidän kovasti Mia Kankimäen ajatuksista ja kirjoitustyylistä, halusin kirjoittaa pienen kuvauksen hänen uusimmasta kirjastaan Naiset joita ajattelen öisin. Sain kirjan käsiini (tai oikeammin olin saanut sen e-kirjalukijaani jo aiemmin, mutta halusin odottaa paperiversiota) juuri oikeaan aikaan ennen Portugalin-matkaani. Matkoilla on hyvin tärkeää lukea juuri tällaisia kirjoja. Hänen ensimmäinen kirjansa Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin on ollut mukanani parilla Japanin-matkallani ( täällä ), ja olen lukenut sen uudelleen viisi tai kuusi kertaa. Odotukset uuden kirja...

"Everything is there but there are no parts. Since there are no parts there's no need to replace one thing with another. No need to remove anything or add anything. You don't have to think about difficult things, just let yourself soak it all in. For Nakata nothing could be better." Haruki Murakami, Kafka on the Shore _____ Kiotossa luin tietysti Murakamia, paljon Murakamia. Itsestäänselvästi - mitä muutakaan Japanissa voisi kuvitella lukevansa. Ylläoleva teksti muodostui minulle kuin huoneentauluksi; minun piti palata siihen uudelleen ja uudelleen, lukea se aina vähän väliä. Koska tuollainen Kioto minulle oli, juuri tuota se merkitsi. Siellä oli kaikki, mitään ei tarvinnut poistaa eikä lisätä. Ei tarvinnut ajatella vaikeita asioita, vain imeä itseensä kaikkea. Mikään ei olisi voinut olla paremmin. Minulla oli matkalukemisena myös Mia Kankimäen kirja Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin. Olen sen lukenut jo kaksi kertaa aiemminkin, ja se to...

Kuulun siihen sakkiin, joka vielä viime vuosiin asti vannoi ja vakuutti, ettei tule koskaan luopumaan oikeasta painetusta kirjasta. Olin väärässä. Olen takinkääntäjä. Rakastan e-kirjoja. Tai nyt vähän valehtelin; en todellakaan tule koskaan luopumaan oikeasta painetusta kirjasta, aion edelleen ostaa niitä, haluan, että omat tärkeät kirjat on hyllyssä paperisina. Rakastan niitä vielä enemmän kuin e-kirjoja. Kansipaperin sileys ja kiiltävyys, kuvat, värit, paperin tuntu ja tuoksu, sivujen kääntelyn rytmi ja ääni. Silittelen ja nuuskuttelen niitä, saan pieniä sormenpääorgasmeja kun hitaasti hivelen sivujen sileitä reunoja. Mutta hyvänen aika, miten matkalukeminen on kohonnut uudelle tasolle, kun luovuin typerästä periaatteestani ja hommasin e-kirjalukijan! Ihan jo se luettavan määrä. Ennen piti valita kolme viisi kirjaa, mahdollisimman erilaisia, eri tyylisiä, paksuisia, kielisiä, että olisi edes jotain valinnanvaraa eri tilanteisiin. Miten sitä muka voi tietää mitä milloink...