Tällä tiellä

Tsavon kansallispuisto, Kenia. Ensimmäinen kosketukseni afrikkalaiseen luontoon ja safariin. Jokainen on nähnyt lukemattomia luontodokumentteja ja upeita kuvia ja kertomuksia afrikkalaisista kansallispuistoista, villieläimistä ja safareista. Totuus on vielä kymmeniä kertoja upeampaa. En odottanut sitä. En odottanut mitään. En ollut erityisesti suunnitellut safarille lähtemistä, safari tuli tavallaan hakemaan minut. Ja onneksi tuli. En voi käsittää miksen ole koskaan edes harkinnut, saati lähtenyt katsomaan minkälaista hommaa se safarilla oleminen oikeasti on. Koska nyt mietin: mikä siinä EI ole kiinnostanut? Siinähän on kaikki. Pääset keskelle vaikuttavaa, elävää luontodokumenttia. Sinut viedään sinne autolla, sinun ei tarvitse itse vaivautua kuin katsomaan ja kokemaan. Ja se luontodokumentti ELÄÄ. Se tuoksuu ja haisee, se liikkuu, hyppii, heiluu. Se on täynnä pölyä ja hikeä, siinä porottaa aurinko, välillä sen kastelee kosteankuuma sadekuuro. Se sirittää, humisee, piipittää, k...

Ensimmäinen matkani Afrikkaan. Lähtöpäätös syntyi hetkessä; elämäntilanne oli sellainen, että kauas piti päästä, oli välttämätöntä irrottautua kaikesta. Oli myös pakko löytää sellainen paikka, jossa päinkään en ollut edellisessä elämässäni käynyt. Oli päästävä näkemään ja tekemään sellaista, mihin ei liittynyt mitään muistoja, ei mitään yhteyksiä vanhaan. Afrikka ei ollut koskaan ollut matkakohteideni top tenissä, en ollut erityisen kiinnostunut safareista, eläimistä ja afrikkalaisesta kulttuurista. Sitä en muista, mistä Mombasa, tai yleensä Kenia tuli mieleeni. Kuulinko sen ikivanhan ja -ihanan Taiska-klassikon radiosta, näinkö mainoksen netissä, vai hyppäsikö nimi vain silmiini matkatoimiston ikkunasta, mutta joka tapauksessa se tuntui heti oikealta. En edes tutkinut paikkaa sen tarkemmin ennen matkan varausta, nimi sanoi kaiken. Jos ei ihminen Mombasassa pääse kauas kauas pois niin ei sitten missään! Afrikka otti minut vastaan sateisena, mutaisena, höyryävän kosteana, lik...