Chūbu Chihō

Chūbun alue keski-Japanissa Honshun saarella on Japanin Alppien hallitsemaa. Japanin korkeimmat vuoret löytyvät tältä alueelta, lukuunottamatta sitä kaikkein korkeinta ja tunnetuinta, Fujia. Seuraavaksi korkeimpia vuoria ovat etelä-Alppien Kitadake (3 193 m) ja pohjois-Alppien Hotakadake (3 190 m). Alppien reuna-alueet ovat alavia, ja niissä tuotetaan mm. riisiä, teetä ja sitrushedelmiä. Alpit ovat suosittu turistikohde tietysti talviurheilua harrastaville, mutta myös vaeltajille ja muille luontoretkeilijöille. Vaellusreittejä löytyy joka tasoiselle alpinistille.

Minun matkani ei kuitenkaan ollut vaellusmatka; ihailin Alppeja junien ja bussien ikkunoista. Erityisesti bussimatkat ovat sydäntälämmittävän kauniita; mukavat express-bussit kiertelevät huikaisevan kauniita vuoristoteitä, joiden varsilla näkee perinteisiä kyliä, vihreitä järviä (miksi ne ovat vihreitä, sitä en tiedä), ja niin käsittämättömän kirkkaita jokia, että jopa bussin ikkunasta erottaa pohjan kivet ja joessa uiskentelevat kalat.

Ensimmäinen etappini Chūbun alueella oli Kanazawa, kaupunki Japaninmeren rannalla. Kaupunki on samuraiden, geishojen ja kullan kohtaamispaikka, sillä varakkaassa kaupungissa käytiin samuraiden aikana kauppaa kullasta. Kanazawa tuottaa edelleen 99% Japanin lehtikullasta, ja sitä saakin ihailla monessa muodossa. Lehtikullalla päällystetty jäätelö oli varmasti tuotteista erikoisin.

Kanazawan kaunein osa on valtava Kenroku-en -puutarha, ja sen liepeillä sijaitseva Kanazawan linna. Minun vierailuni aikana siellä järjestettiin valofestivaali, ja puisto ja linna yövalaistuksessa olivat kerta kaikkiaan mykistävä näky. Puistossa oli yöllä myös konsertteja, sekä perinteistä japanilaista että klassista musiikkia, enkä voi koskaan unohtaa sitä tunnelmaa mikä lämpimässä ja pimeässä kesäyössä valtasi puiston. Kanazawassa on myös yksi parhaita näkemiäni nykytaiteen museoita, the 21st Century Museum of Contemporary Art.

Varsinaista maalaiselämää sain kokea Shirakawa-gon perinnekylässä keskellä Alppeja. Shirakawa-go on kuuluisa gasshō-zukuri-tyylisistä maalaistaloistaan. Nimi tarkoittaa rukoilevia käsiä, koska kattorakenteet muodostavat jyrkän harjakaton kuten buddhistien kädet rukouksessa. Kattorakenteet ovat vahvat, jotta ne kantaisivat talven lumimassat. Ne on rakennettu kokonaan ilman nauloja, pelkkien puuliitosten ja köysien avulla. Kerroksia taloissa on perinteisesti kolme. Vain kahta alinta kerrosta käytetään asumiseen, yläkerrokset on varattu silkkiperhosen toukkien kasvattamiseen. Talot ovat edelleen käytössä ja asuttuja, muutamia niistä on avattu turisteille tutkittaviksi ja majoitukseen. Shirakawa-go on suojeltu Unescon maailmanperintökohde.

Takayama, jota kutsutaan myös pikku-Kiotoksi, on viehättävä vuoriston pikkukaupunki.Siellä päivän voi aloittaa jommastakummasta joenrannan aamutoreista, joissa myydään kiinnostavaa pikkutavaraa, käsitöitä, ja tottakai suolaisia ja makeita herkkuja. Voi kävellä vanhoja kauppiasalueen katuja, poiketa myymälöissä, katsoa ainoana asiakkaana mekaanista nukketeatteria Karakuri-museossa, ja syödä lounaaksi kylmiä soba-nuudeleita ja Hidan härkää. Iltapäivän voi viettää hassuttelemalla Shōwa-kan -museossa, joka on kokonainen 50-luvun kaupunki partureineen, elokuvateattereineen ja kahviloineen, ja missä kaikkea saa koskea ja tutkia. Illansuussa voi kiivetä ikivanhan hautausmaan halki vuorenrinnettä synkkään metsään, eksyä, ei välittää eksymisestä, löytää puoliksi romahtanut temppeli. istua temppelin terassilla juomassa matchaa, heilutella jalkojaan ja hätistellä hyttysiä, laulella hiljakseen pikkuista temppelilaulua ja olla kokonaan ja täydellisesti tässä.