Lappi, ruskaretki
Kun maailma sairastui ja sulkeutui, oli sentään yksi paikka mihin paeta: Suomen käsivarren Lappi. Matkaseuraksi sain kuin ihmeen johdattamana parhaan ystäväni, sisareni Elinan. Pandemian jyllätessä ei ollut aivan yksinkertaista poukkoilla sääntöviidakon läpi reissuun, mutta kiitos Finnairin kärsivällisen asiakaspalvelun ja äitini mukavan karanteenimajoituksen, pääsimme vihdoin matkaan. Matka-ajankohta valikoitui parhaaseen ruska-aikaan, syyskuun toiselle viikolle. Kittilän lentokentältä hyppäsimme vuokra-autoon, ja pienoisen hybridiautomaattivaihdealkukankeuden (ja useiden makeiden naurujen ja Rajavartioston poikien neuvojen) jälkeen suuntasimme nokan kohti Kilpisjärveä. Edessä oli satoja kilometrejä onnea, vapautta, tilaa, värejä ja hiljaisuutta. Kiire unohtui heti. Pysähtelimme aina kun huvitti - ja aika usein huvitti - milloin maiseman vuoksi, milloin porojen, milloin kahvikupposelle. Majapaikkamme oli kauniin Peerajärven rannalla sijaitseva Arctic Land Adventure ja Vasaran poroti