Tällä tiellä

Pieni kuvakavalkadi ihan vain niille, jotka joka kerta käytyäni Venetsiassa muistavat kertoa minulle kuinka he eivät pidä Venetsiasta, koska se on niin kammottava turistirysä, kuinka siellä ei mahdu kävelemään, kuinka kiinalaiset ja amerikkalaiset ovat vallanneet koko kaupungin loppumattomilla äänekkäillä satapäisillä ryhmillään. Ja ne kamalat haisevat kanaalit, joissa gondoleja on ruuhkaksi asti! Meteliä ja hoilotusta yötä päivää!  Dolce far niente "It is the city of mirrors, the city of mirages, at once solid and liquid, at once air and stone." Erica Jong “The water you touch in a river is the last of that which has passed, and the first of that which is coming. Thus it is with time present. Life, if well spent, is long.”  Leonardo da Vinci “At the bridge I stood lately in the brown night. From afar came a song: as a golden drop it welled over the quivering surface. Gondolas, lights, and music — d

”The Aalto Natives”, Suomen paviljonki / Nathaniel Mellors ja Erkka Nissinen ”-Are you ready, son? -Yes, father. -It is time - project your essence down there. They are expecting you. -Yes, father. -And remember - from their perspective you are a God. -Really? -Yes - so try and use your intuition. -I will, father! -Go now, they are obsessed with timeliness.” Valkoinen munamies Geb ja sen poika, pahvilaatikkopää Atum, avaruusolennot, päättävät luoda uuden Suomen, ja miljoonien vuosien päästä palaavat katsomaan, millaiseksi se on muodostunut. Tähän asti pysyin suunnilleen kartalla, sitten tipahdin. Pyörin hurjassa absurdissa karusellissa paljaiden pyllyjen, musiikkivideoiden, pierujen, teknologian, rallienglannin ja veriroiskeiden sekoittamana. Videoteos mässäilee kliseillä suomalaisuudesta, ja huumori on reipasta. Venetsian Biennalessa ei varmasti olla totuttu ihan tällaiseen suomalaispanostukseen. Kiitos Nissisen ja Mellorsin, kerrankin Suomen paviljongissa on esillä to

Tämänvuotinen biennaali oli vähän utopiaa ja paljon dystopiaa. Kuvassa on taiteilija Lorenzo Quinnin teos Support, jonka pyrkimyksenä on avata ihmisten silmiä ympäristön lämpenemiselle ja vedenpintojen nousun ongelmille. Tulevaisuudenkuva koko biennaalissa oli melko pessimistinen; uhkakuvat ilmastonmuutoksesta, pakolaisongelmat, syrjäytyminen ja yksinäisyys, teknologian ja virtuaalitodellisuuden mahdollisuudet ja uhkat. Teoksissa oli paljon liikkuvaa kuvaa, multimediaa, valokuvaa, kollaasia eri materiaaleista ja eri tekniikoilla. Joukosta erottui, kun oli käyttänyt huumoria, herkkyyttä tai silkkaa luksusta, kuten Venetsian oma paviljonki oli tehnyt. Kuten aina, biennaali levittäytyy koko Venetsian alueelle, ja monesti näistä yksittäisistä paviljongeista löytyy aarteita. Näyttelyt on usein sijoitettu vanhoihin palazzoihin, jotka jo rakennuksina ovat mahtavia, ja niissä saa useimmiten tutkia taidetta lähes yksinään, mikä tekee kokemuksesta aina ainutlaatuisen. Suuri yleisö löytää ky